Vinttikamarista ja verstaalta

Pyllynlämmikettä

2012-01-26T14:07:00.000+02:00

Potkurin nokkaan tarvittiin lämmikettä. Taljat ja huovat olivat käytössä hankalia - liian isoja ja liukkaita.

Vinttikamarissa puolestaan seisoi laukullinen huovutusvilloja tyhjän panttina. Siispä puuhat käyntiin. Villat kylppäriin, saippuavedet kippoon ja lampaanhajusta nauttimaan.

Hetki hellävaraista käsinhuovutusta, sitten esihuopunut levy rullalle rantamaton sisään ja ees-taas veivaten. Lopuksi vielä pyyheliinaan kiedottuna pyykkikoneeseen. Tuli vahvaa, varmasti lämmittävää huopaa.

Huopa-alustan kiinnitysmekanismit karabiinihaasta, d-renkaasta ja kuminauhasta. Pysyy matkassa mainiosti - helppo ottaa pois reissun jälkeen. Samoilla lämpimillä tikkailtiin myös koristeita kolmen neulan kustannuksella.

Ensimmäinen, isompi istuinalusta kävi harjoitustyöstä; toisena syntyneestä oranssista jo tykätään. Ja kolmatta varmaan kohta pyydetään: perheen pienimmän potkurissa kun ei lämmikettä vielä ole.

Viimeiseen ripsuun

2012-01-23T15:48:00.000+02:00

Matkan varrella sitä sai huomata rakastuneensa. Ei se silmiä särkevän räikeä lanka enää ollutkaan sitä miltä näytti.

Jossain välissä siitä oli tullut houkuttelevan värikästä, pirteää ja kai hitusen verran nostalgistakin. On ne kahdeksankymmentäluvun väriyhdistelmät vielä niin tuoreessa muistissa.

Pipo, lapaset ja sukat 3,5-vuotiaalle

Lanka: Seitsemän Veljestä, väri 822

Yhteismenekki 150g

Lapasissa 32 s, 3mm:n puikot,

sukissa 40 s, 3mm:n puikot,

pipossa 90 s, 4mm:n puikot

Syntyi pipo, joka sai alaosaansa käsinommellun vuorin mikrofleecestä. Ja sitten vielä lapaset. Eriväriset peukunpäät ovat tosi rakkaat.

Ja kun lankaa jäi vielä muutama metri jäljelle, isosisko sai siitä oivaa materiaa sormivirkkaukseensa.

Kaikki lanka käytetty! Ja kaikista tuotoksista tykätään! Kukapa olisi etukäteen arvannut!

Mieluisat

2012-01-20T08:14:00.000+02:00

-Voisikko sinä äiti tehdä minulle uudet, tyttöväriset villasukat?

Hykerryttävä pyyntö kolmevuotiaalta. Mainio mahdollisuus osoittaa rakkautta lasta kohtaan.

-Juu, juu! Tottakai! Odotas, niin lähdetään kaupalle ja saat ihan itse valita mieleisen väristä lankaa.

Lapsen sukat, koko n. 27

Lanka: 7 veljestä

40 silmukkaa

3 mm:n puikot

Kuvittelin saavani puikoille punaista lankaa, tyttöväristä kun sen piti olla. Vaan lapsen rakkaus leimahti Seiskaveikan räikeän raitalangan kohdalla. Itse vielä valitsin varastoista keväänkeltaista sukansuita ja kantapäätä rauhoittamaan.

Vastavalmistuneet sukat ovat nyt ne parhaat - vaan kerästä riittäisi vielä muuhunkin. Mahtaisikohan oma värisilmä kestää samanlaista väri-iloittelua pipossa ja lapasissa?

Jottei talvi tuntuisi

2012-01-19T07:00:00.000+02:00

Omaan käyttöön pipo ja kauluri. Tykkään!

Lanka: Drops Merino Extra Fine, 227g

Pipon ohje: Wurm (Ravelry linkki) + Jaanamaan Jaanan muokkaukset

Kauluri omalla ohjeella myssyä mukaillen.

Toisintolinna

2012-01-16T18:59:00.000+02:00

Torstaiaamuna kolattiin. Perjantainakin kolattiin. Ja niin vain saatiin lauantainakin kolata. Pihaan syntyi jättiläislumikasa - ihanaa, ilmaista materiaa.

Viikonlopun puhdetöinä kasasta syntyi linna.

Oikeutetusti päädyttiin jälleen Olavinlinna-mukaelmaan, ei kai tälle paikalle muuta osaa tehdäkään.

Tekniikka oli muutoin sama kuin viimevuotisessa linnassa (*klik*), mutta tällä kertaa muuritkin syntyivät pakkaslumesta. Pakkaslumen käytöstä linnan rakentamisessa kerrottiin viime vuonna Suomi-Express -ohjelmassa, ja jakso on vieläkin heidän nettisivuillaan nähtävissä (*klik*).

Loppusilaus linnalle annettiin vesiletkulla - vaikka pakkaslumi kovettuu tiivistämällä hyvin, jäätynyt pinta tuo linnalle lisää kulutuskestoa.

Yhteen torniin muokkautui linnan takka, toisesta tuli kirjahylly. Ulkopuolelle lisättiin esikuvan mukaisesti entisajan huussi, tuo pikku-uloke tornin ulkopinnassa oli kaupungin ensimmäinen vesivessa - metrien pudotuksen jälkeen alla kimalteli Saimaan pinta.

Ja sinne kolmanteen torniin lisättiin sähkövalot tietysti. Nyt näkee leikkiä pimeälläkin.

Tontun töitä, osa 5

2011-12-24T07:00:00.000+02:00

Viimeiset tontun puuhat ajastettiin aattoaamun iloksi. Oikeasti tonttu on jo nauttinut vapaistaan tovin. Siellä se näkyy suuntaavan aattoaamun saunaan saamaan koivupuskalla piiskaa.

Viime puuhinaan ennen joulurauhaan laskeutumista tonttu pyöräytti vielä lakit pöllöperheelle. Jospa niistäkin jokaisella olisi nyt lämmin, hyvä olla.

Hyvää joulua teille kaikille! Tavataan ensi vuonna taas!

Tontun töitä, osa 4

2011-12-23T17:00:00.000+02:00

Hahaa! Ei enää riitaa siitä, kuka koristelee piparkakkutalon ja miten!

Kaikille on oma pieni mökki. (Kaavat klik*) Aina vaan yhtä omapäinen äiti saa tehdä just niin kuin tahtoo. Ja sama juttu sen vanhimman tyttären kanssa. Eikä perheen sopuisempien tyyppienkään tarvitse taipua: iskälle ja kuopukselle on niillekin varattu omat talonsa. Ja samoilla mietteillä mentiin kuin viime vuonnakin: kun kerran talot on niin pieniä, niin niitäkin voi tehdä muutaman ylimääräisenkin.

Ou jee. Tykkään. Näin me tehdään jatkossakin.

Sitä paitsi se lauantai, kun koristeltiin taloja yhdessä ja maisteltiin koristeita karkkipäivän nimissä, oli aika onnistunut. Suosittelen.

Tontun töitä, osa 3

2011-12-23T08:00:00.001+02:00

Piti sitä meidänkin ryhtyä valuhommiin.

Helppoa ja hauskaa - ainakin johonkin pisteeseen asti.

Yllättävää oli se, kuinka suuri kuoppa kynttilään syntyi ensimmäisen valukerroksen jälkeen. Etukäteen järkeilin, että kuoppaa ei synny, kun kyllästän sydänlangan jo etukäteen. Eipä.

Malttamattomalle paha rasti odottaa massan jähmettymistä. Ja sitten sulatella taas uutta tavaraa. Ja olisi se maltti vielä saattanut pitääkin, mutta kun hommaa teki keittiön hellalla, niin siinäpä ne kynttilätarvikkeet sitten seisoivat koko päivän, tai kuten meillä, monta päivää.

Jossain vaiheessa jo vannoin, että tähän puuhaan en ryhdy enää ikinä.

Vaan vähän on lievennettävä kantaansa jo nyt: tähän puuhaan ryhdyn vasta sitten, kun voin sulatella massat sähkölevyllä verstaalla. Jähmettykööt siellä sitten ihan rauhassa.

Eihän ne irtonaiset sähkölevytkään monta kymppiä maksa. Ehkäpä sillä konstilla saisi tehtyä niitä raitakynttilöitä, jotka nyt jäivät vain haaveeksi, vaikka Liikasen Erkin suojeluksessa tätä hommaa tehtiin.

Tontun töitä, osa 2

2011-12-21T07:00:00.000+02:00

Perinteinen havukranssi valmistui jo pari viikkoa sitten. Koruton, pieni tuohisydän ja säkkikangasrusetti riittivät sitä koristamaan.

Tuohisydämiä mielisin lisää. Polttopuista jo tuohia kiskoin, putsasin, kastelin ja laitoin painojen väliin kuivumaan. Vaan siellä ovat vieläkin - pääsevätköhän kuuseen ollenkaan vai pelkiksi sytykkeiksi vain?

Tontun töitä, osa 1

2011-12-20T06:30:00.000+02:00

Viime aikojen vähäiset kötöstelyt liittyvät kaikki jouluun, joten antaa mennä vain: Tontun töitä -sarjajulkaisu alkaa nyt!

Polkaistiin tiskirättitehdas käyntiin: Liinu piirsi kuvan, mies leikkeli sapluunat ja tytöt tuputtivat. Koko perheen puuhaa! Jopa kolmivuotias sai tästä upeita onnistumisen elämyksiä.

Ne kaksi tärkeintä aikuista, ope ja perhepäivähoitaja, saavat tiskirättien lisänä neulotut villasukat. Arkisia, käytännöllisiä ja itsetehtyjä lahjoja. Toivottavasti myös tykättyjä.

Ps. Kuka muuten osaa vinkata parhaan tiskirättien ostospaikan? Nämä kymmenen ensimmäistä lähtivät matkaan Tampereen messuilta, vaan lisää tekisi mieli...

Käpykoristeita kuuseen

2011-12-05T07:10:00.000+02:00

Vuotuinen visiitti Metsämuseo Luston Joulupuun päivään poiki helpon askarteluidean.

Tonttupajassa tehtiin ensi muutama käpykoriste; kotona sitten muutama kymmen. Juuri tarpeellinen työ helppoon ja nopeaan wau-fiilikseen.

Kannettiin kuusi tupahan

2011-11-30T06:30:00.000+02:00

Kolme vuotta sitten iloitsin, kun sain valmiiksi tyttöjen joulukalenterin.

Pari vuotta sillä mentiin. Vaan viime vuonna jo kiristeltiin hampaita ja venyteltiin hermoja. Tämän vuoden syyskuussa tytöistä isompi ilmoitti: "saatte kyllä tehdä Vilpulle oman joulukalenterin. Minä EN KESTÄ, kun se kiskoo ja etuilee eikä odota vuoroaan".

Tuumasta toimeen. Kivan kuusen kuva suuremmaksi ja Autocadillä A4-kokoisiksi paloiksi. Kohdistusmerkit paikoilleen ja kaavaa kokoamaan. Suurkuvatulostin olisi ollut kova sana - vaan konstit kyllä keksittiin ilmankin.

Koivuvanerikauppojen jälkeen lompakko huusi tyhjyttään. Uskokaa pois: ei ne kaupan joulukalenterit kalliita ole. Ei ainakaan, jos mietitään, mitä ensiluokkainen koivuvaneri maksaa.

Tapit paikoilleen, maalit pintaan ja ompelukone käyntiin.

Kalenteri nieli paitsi rahaa myös aikaa. Sujuvasti uskottelen lapsille: mitä pidempään valmistus kestää, sitä enemmän työhön sitoutuu rakkautta. Salaa mielessäni mietin vain - olisiko lapsi onnellisempi läsnäolevasta vanhemmasta ja tuikitavallisesta kaupan kalenterista.

Vaan lopussa kuusi seisoo. Onni ja ilo on mittaamaton. Vielä yksi yö, ja sitten saa kurkata, mitä tonttu on tuonut.

Marraskuu on lapaskuu

2011-11-28T21:28:00.001+02:00

Osallistuin marraskuiseen tumpputupaan, jonka aikana ehdin taltuttaa esikoisen akuuttia lapaspulaa parilla lapasparilla.

Purolapaset.

Ja seiskaveikkaset.

Lapasista on kiittäminen appivanhempia, jotka ystävällisesti katsoivat jälkikasvumme perään, kun hummasimme pari päivää Tampereella Kädentaidot-messuilla. Automatkoilla puikot kävivät, vaan perillä sentään tehtiin ihan jotain muuta.

Tumpputuvan kolmantena parina vielä kummipojan siililapaset oman tytön esittämänä.

Nappiketju

2011-11-24T06:30:00.000+02:00

Kun täyspäiväinen opiskelija leikkii oman toimensa ohella täyspäiväistä ansiotyöläistä, vaikutukset näkyvät. Blogi hiljenee ja silmäpussit syvenevät.

Vaan niin syvissä vesissä ei vielä seilata, etteikö jotain syntyisi.

Jos ei muuta, niin ketju niille työpaikan avaimille. Pikavirkkuu: mustaa puuvillalankaa ja nappilaatikon aarteita. Hyvä mieli.

Siihen aikaan kun isä lampun osti.

2011-11-15T07:00:00.000+02:00

Kolmen vuoden asumisen jälkeen ymmärrettiin, että leikkimökissä tarvitaan sähköä. Pikkupakkasen pelästyttämänä maakaapelia kaivettiinkin sitten urakalla pitkin pimeitä iltoja.

Vaan nyt on mökissä sähköt: ulkovalo, sisävalo ja pistorasia. Ja mitäs sinne sitten laittelemaan?

Noh, joulua tietysti. Tunnelma vei mukanaan ja pian tulivat tontut ikkunoihin, puuro kattilaan ja jälkkäriksi torttuja ja pipareita. Kuusi ja lahjapaketit on luvattu myös - niiden kanssa taidetaan vain odotella edes ekaan adventtiin.

Neulemekkonen

2011-11-14T06:30:00.000+02:00

Neulemekkonen omalla mallilla ekaluokkalaiselle, koko n. 134cm. Alhaalta ylös tikutellen, yhtenä kappaleena ilman ommeltavia saumoja. Hihan silmukat poimittu kädentieltä.

Edellinen neulemekko on saanut suuren suosion - saapa nähdä, tuleeko tästä yhtä mieluisa.

Lankana Drops Merino Extra Fine - menekki 263 grammaa.

Laatikko

2011-11-08T23:09:00.000+02:00

Lapsi palasi askartelukerhosta ikionnellisena. Tällä kerralla oli valmistettu laatikko. Ja kun kerran ohje oli hyvässä muistissa, kotona kaivettiin välittömästi esiin pahvia ja jatkettiin samoja puuhia.

Itse seurailin sivusta ja mietin käyttökohteita laatikoille: pienille yllätyksille ja joulumuistamisille nuo ainakin sopisivat.

BellaQ:n blogista (linkki) löytyy samaisen laatikon selkeä, kuvallinen ohje - päästäänpähän askartelemaan mekin, joita ei ei enää koulun askartelukerhoon huolita.

Siilitilaus

2011-11-05T23:00:00.000+02:00

Siililapasten debyytti koulun pihassa toi mukanaan tilausten tulvan: "Voisiko se sinun äitisi tehdä meillekin siilit?" kysyttiin.

Vaan ei taida aika riittää puolen koulun vaatettamiseen. Onneksi sentään yhdet kaverisynttärit ja lapastoive sattuivat sopivasti lähekkäin.

Nyt sopii lahjoa lapsen kaveria pehmeällä paketilla. Aika mahtava juttu, että itseneulotut lapaset ovat toivelistan kärjessä.

Ja vielä nöyrimmät kiitokset kaikista ihanista lintulautajutteluista. Parin päivän ihmettelyn jälkeen ravintola alkoi pyöriä vauhdilla, ja nyt on huisketta. Asiakaskunta koostuu pääosin talijusseista, mutta pari sinitinttiä sentään mahtuu niiden joukkoon.

Frakkipukuisille asiakkaille annetaan äkkilähdöt ja hömötinttejä kaipaillaan. Eivätköhän ne viihdy täällä taajamassa? Komentavaa tsii-tsii -ääntä tarvittaisiin, ei täällä hommat muuten etene.

Ravintola avattu!

2011-10-24T07:00:00.000+03:00

Hohoi tirpot! Täällä olisi pöytä katettu. Liikkeelle lähdetään auringonkukansiemenlounailla, myöhemmin listaa laajennetaan pähkinöillä ja talipalloilla.

Ravintolassa on panostettu esteettiseen esillepanoon: pitsiverhot ja keraamiset koristeet ovat osaltaan takaamassa ruokavieraiden viihtyvyyttä.

Asiakaspaikkoja on reilusti ja niiden toimivuus erilaisissa sääolosuhteissa on varmistettu: sadevesi pääsee valumaan pohjassa olevien reikien lävitse.Lumituiskulla henkilökunta on luvannut huolehtia kinokset pois.

Henkilökunta vastaa myös ruoan riittävyydestä ja täydentää ruokavarastoja saranoidun kattolappeen kautta katkotta.

Mikäli esiintyy kiinnostusta liittyä ravintolaketjuumme, ohessa avuksi muutama kuva rakennusajalta: vesivaneriin jyrsijällä ajetuista valepaneleista, pleksi-ikkunoista asennusaukkoineen ja koristelaudoista.

Avajaiset pidettiin tänään - ja täytyy kyllä sanoa: ei ollut ruuhkaa. Ehkä olisi pitänyt mainostaa enemmän. Toivottavasti sana kiirii, ja ensi viikolla ikkunan takana on jo huisketta.

Idea uuteen ravintolaan löytyi Forestrumin nettikaupasta (linkki). Esitin miehelle viiskymppisen sijoittamista lintulautaan, vaan hänpä tuumaili tekevänsä lintulautansa itse. Ja totta tosiaan - siinä se on, itse tehty lintulauta, joka ei ole hinnalla pilattu: kaikki tarpeet kun löytyivät omista varastoista.

Tunnelmatalo

2011-10-21T23:07:00.000+03:00

Viritin eilen ekat joulu-, ei kun siis tunnelmavalot. Olen superaikaisessa, ja syy siihen on selvä.

Itse tehty tunnelmatalo saapui lasituspoltosta eilen. Eihän minulla ollut malttia odotella yhtään.

Rakusavea 1154 Varnialta + valkoinen engobe

Raaka- ja lasituspoltto
Talon koko n. 35cm*21cm*21cm

Talo on tehty levytekniikalla - yhdellä kerralla kaulin ja leikkelin levyt muotoonsa, toisella kerralla kokosin talon. Ajatuksena työläs toteuttaa, käytönnössä aika helppo ja kiva.

"Neulo, tyttö, neulo!"

2011-10-20T12:35:00.001+03:00

Viime tipan lahjaneule - posket punaisena, lapsille äkäisenä, puikot kiireesti viuhuen. Valmista pitäisi jo olla - kiireesti nyt vain sukat valmiiksi ja postipojan matkaan.

Lahjasukat isälle, koko 46
Ohje: Junasukista mallia ottaen

Lanka: 7 veljestä, tummanvihreä

Langan menekki: 154 grammaa
Silmukoita: 56s
Puikot: 4 mm pyöröpuikot

Ei ollenkaan kiva tapa neuloa. Rentoudesta ja harrastamisesta ei tietoakaan - pelkkää urakkatyötä vain. Tiedättekö muuten, miten pitkä aika kuluu kahden sukan sädekavennuksiin ja päättelyihin? Minäpä tiedän: 40 minuuttia. Aika pitkä aika minusta, olin kuvitellut saavani sukat valmiiksi puolta lyhyemmässä ajassa.

Neljäkutosen sukat on vähän isot kakskutosen jalkoihin. Onneksi sentään ikivanha metsänvihreä väri pääsee kuvassa oikeuksiinsa.

Siskon sukat

2011-10-18T13:50:00.000+03:00

Hyvää nimpparia Satu - tai siis kaikki Sadut, Säteet ja näköjään Luukaksetkin! Yhdelle Sadulle tein sukat lahjaksi, sillä Sadulla sukkia kuluu. Ja sukanvarteen sopi sitten piilottaa vähän jotain muutakin.

Lankana: 7 veljestä raita ja vaalea harmaa

Silmukoita 48, puikot 4 mm

Langan menekki 96g

Koko 40

Neuloin sukat neljän kerroksen raidoilla raitalangalla ja yksivärisellä vuorotellen. Vaaleanharmaa lanka raikasti minusta sukkien värimaailmaa ja antoi niille edes vähän omaa näköä. Monesti valmiiksi raidoitetuista langoista neulominen tuntuu ihan väärältä, kun ne väritkin on toisen suunnittelemat. Tähän saatiin edes vähän omaa designia...

Muuten sukat on ihan perussukat: Varren joustineule jatkuu jalan päällä sädekavennukseen asti. Kantapäätä verhoaa tiimalasikantapää, joka sopii minusta hyvin hoikan jalan sukkiin. Neulottu yksitellen pyöröpuikoilla varresta aloittaen.

Sukat on kirjattu jo viime viikolla Sukkasadon puolelle; täällä ne uskallettiin paljastaa vasta nyt Sadun päivänä.

Vielä sienisatoa

2011-10-16T13:54:00.000+03:00

Olin ostanut viime talvena kaksi kerää kirkkaanpunaista Lanettia. Tänä syksynä lanka piirtyi mieleeni kärpässienihattuna. Kaksinkertaisella langalla ja Dropsin ohjeella lähdettiin matkaan.

Hattuun pyöräytin täplät pesukoneessa pyöritetystä villakankaasta. Ensin suihkutin leikkaamiini täpliin spraykangasliimaa esikiinnitystä varten. Lopullisesti täplät kiinnittyivät koneompeleilla. Korvien kohdalle kiinnitin vielä käsiompeleilla samaa villakangasta, jonka toiselle puolelle olin tikannut lisäsuojaksi tuulenpitävää kangasta.

Kun hatusta oli selvitty, jatkoin lapasilla kärjestä aloittaen: langan riittävyys kun mietitytti jo. Peukalokiilankin tein, vaikka vähän piti ajatuksia kääntää, kun kiila piti muotoilla kavennuksilla lisäysten sijasta.

Lankana: Lanett, 100% merinovilla kaksinkertaisena
Puikot: Addin pyöröt 4mm

Langan menekki: pipo + lapaset yht. 97grammaa, 3 v-koko

Valkoiset täplät: huovutettua villakangasta

Pipon ohje: Dropsilta

Hatussa erityisen hauskaa oli korvaläppien teko lyhennetyillä kerroksilla. Paljon kivempi tehdä läpät noin kuin perinteisesti läpän kärjestä aloittaen. Kiva, hyvin istuva pipomalli. Ja tuo Lanett - ihanan lämmintä, sataprosenttista villaa, mutta niin pehmeää, niin kutittamatonta. Juuri oikeaa lankaa meidän perheen neuleisiin.

Sienimetsällä

2011-10-14T13:18:00.002+03:00

Kivitavarasienet muuttivat kuistin käpypuumetsikköön.

Vaan eivät ne paikoilleen suoraan polttouunistä päässeet: käyttämäni joulunpunainen korkeanpolton lasite oli poltossa muuntunut haalean vaaleaksi.

Vaan ei haittaa. Akryyliväripurkit esiin: punaista kunnon kerros ja valkoiset täplät perään. Jo kelpaa katsella myrkkysieniä kotiin tullessa.

Helmihommia

2011-10-12T09:58:00.001+03:00

Tyttöjen askartelupaja oli käynnissä vielä eilen. Omat värivalintani olivat aika perinteisiä.

Liinulla sentään on väriä vähän enemmän.

Ja pah sentään! Noissa Liinun puuhelmikoruissa näkee, että Tiimarin jättipussin helmet eivät ole pyöreätä nähneetkään. Oppi ja ikä kaikki, ensi kerralla tiedän tarkistaa helmien laadun ennen ostoa. Onneksi tyttö itse ei huomaa helmiensä kakkoslaatuisuutta. Ja minä pidän huolen siitä, että seuraavalla kerralla helmet on hankittu ihan jostain muualta kuin Tiimarista.

Tunnustus

2011-10-11T09:20:00.000+03:00

Sain upouuden tunnustuksen blogista Saaran projektit. Ohjeiden mukaan tunnustuksen matkaan liitetään kuva ja vastataan mukana tuleviin kysymyksiin. Joten näin tehdään...

****

Jos voittaisin lotossa 10 miljoonaa...

toteuttaisin nekin haaveet, joiden olemassaolosta en vielä tiedä.

Jos saisin päivän olla mies...

kokeilisin, auttaisiko jalkojen ristiminen kovaan pissihätään.

Haluaisin osata...

dreijata ammattimaisesti.

Hävettää tunnustaa, mutta...

vinttikamarissa olisi nytkin aika monta keskeneräistä työtä tehtäväksi.

Tänään aion vielä...

nauttia käsitöistä yhdessä Liinun kanssa - toiset ovat edelleen reissussa, jihuu!

Kiitos Saara, sait minut hymyilemään!

Valitsin muutaman blogin, jotka tuovat päivityksillään suurta iloa minulle. Näiden lukemista voin suositella lämpimästi. Jos haluatte, voitte napsaista tunnustuksen mukaanne, muussa tapauksessa nautiskelkaa vain kehuistani, olette sen ansainneet.

Ikisuosikki Villapata kiehuu. Maanläheistä, elämänmakuista ja kekseliästä menoa käsitöiden parissa. Olen seurannut blogia jo pitkään ja pysyn matkassa jatkossakin.

Elinan Omaksi huviksi. Vähän uudempi tulokas suosikkilistallani, vaikkei mitään uusi blogi olekaan. Täällä ihailen erityisesti Elinan värisilmää - upeita yhdistelmiä niin neuleiden raidoituksissa kuin tilkkutöissäkin. Jatka samaan malliin <3

Tyttö kylmän maan eli Lapissa asuvan Saran blogi. Yllättää kerta toisensa jälkeen taidokkailla käsitöillä ja valokuvilla. Esteettinen ja visuaalinen elämys.

Vaatehtimo Vikatikki. Neulovan ompelunopettajan uutteria töitä. Tehdään upealla tavalla vanhasta uudenaikaista uutta. Kuuntelee hienosti nuorison toiveita ja osaa tehdä toiveiden mukaisia vaatteita pääosin kierrätysmatkuista.

****

Kuvat eilisestä käsityösessiosta Liinun kanssa: hernepusseja ja ompelukoneharjoituksia. Erityisen mieleistä ekaluokkalaiselle oli paperin ompelu; minulle koko käsityöhetki kokonaisuudessaan. Onhan sitä pienintä jo vähän ikävä, mutta nautitaan nyt vielä tästä rauhasta, joka meillä vallitsee.

EDIT: Ompelukoneharjoituksia löydät Käspaikan Ompelun perusasiat -sivustolta. Tässä myös suora linkki meidän käyttämiimme ratoihin.

Ompelus

2011-10-10T07:00:00.000+03:00

Muistin virkistämiseksi pistin kaapista löytyneen kukkakankaan lihoiksi. Pitihän sitä pitkästä aikaa kokeilla, miltä vaateompelu tuntuu.

Kaavana Ottobre 6/2009 yöpaidan kaava. Yöpaidaksi tyttö tunikaansa nimittelikin, kun seurasi ompelua. Yritin tuhota yöpaitafiiliksen pyöräyttämällä kantatut taskut tunikan etumukseen.

Käyttöön tunika pääsi kyllä heti, ja nyttemmin jo pyykkikoriinkin. Kotoinen käyttövaate siitä taisi tulla - vaikka tekeminen sujui ihan hyvin, ei tässä sen suurempia riemun kiljahduksia koettu.

Kangas: Triteksiltä 1/2010

Kaava: Ottobre 6/2009

Koko: 104cm

Siilinelikko

2011-10-06T13:30:00.001+03:00

Neulemaailmassa siililapaset ovat jo ihan vanha juttu. Vaan meillä päin uusinta uutta.

Hellyyttä siilit saivat osakseen jo neulomisvaiheessa. Käsityöläisparkaa puolestaan komennettiin vimmastuneena: "Neulo lisää!", kolmevuotiaskin määräsi. Että kiire olisi, valmista pitäisi tulla.

Nyt ne on sitten valmiit. Ja lasten riemu on ylimmillään. Taidan itsekin siinä sivussa vähän nautiskella.

Siilien ohje on kai alunperin Novitalta, mutta ihan peruslapasen ohjeella siilit kyllä syntyvät. Piikkikohdan neuloin ohjeen mukaan tasona, mutta muuten lapasen syntyivät pyörönä. Vatsapuolella pilkottavat kiilapeukalot ja ranteessa kierretty joustin. Pyöröpuikoilla siili kerrallaan neulotut.

Lankana: 7 veljestä + Tango Fani

Pikkulapasiin (3v.):

lankaa kului yht. 45 g

silmukoita 28

Isompiin lapasiin (7v.):

lankaa kului yht. 70 g

silmukoita 36 (34 olisi riittänyt)

Tango Fanin osuus lankojen yhteismenekistä 35 g. Eli aika pienellä määrällä saa tehtyä siilejä. Itse ostin poistokorista heti kolme kerää, joten matskua olisi vielä aika moniin lapasiin.

Lisäksi lämmin kiitos *marjuskalle* ja Saaralle tunnustuksista! Palaan asian, kunhan muu hötäkkä helpottaa ja ajatuksissa on tilaa uudelle. Nautiskelkaa kaikki syksystä ja käykää vaikka lueskelemassa *marjuskan* ja Saaran blogeja tällä välin.

Kylmänkarkotin

2011-10-04T08:27:00.000+03:00

Alkaa olla aamusella niin kylmä, että pienimmälle pukisi mieluusti jotain lämmintä takin ja sisävaatteen väliin. Moni välivaate tuntuu vielä vain liian järeältä, joten puikoilta putosi pikkutytön pikkuruinen kylmänkarkotin.

Eestä ja takkaa.

Ja nyt se istuu ja makkaa.

Lanka: pääosin Novitan Nalle-lankaa lisäksi ripsu Novitan Woolia

Puikot: 3mm

Malli: oma, aloituksessa 70 silmukkaa,
koko n. 104cm/3-4v

Langan menekki: n. 150 grammaa?

Hihansuissa ja helmassa neulotut päärmeet, muuten suljettuna neuleena pyöröpuikoilla alhaalta aloittaen. Kauluksesta tein Novitan Woolilla sen verran korkean, että se suojaa myös kaulaa eikä erillisiä kaulureita enää tarvita. Ihan jees fiilis - parempi se noidenkin lankojen on tunikana olla kuin kamarin komeroa täyttää.

Ihan itse ruuvattu, korjattu, ruuvattu ja korjattu

2011-10-03T13:48:00.001+03:00

Menin ja voitin heinäkuun loppupuolella Suklaamarengin ihanassa blogiarvonnassa Ramsign-emalikyltin.

Kylttiin halusin talomme numeron, vaan taloon saati autotalliin en sitä raaskinut laitella. Suloinen emalikyltti päätyi silmänruoaksi lasten mökkiin.

Tykätään tosi paljon! Vielä kiitokset Suklaamarengin Heidille.

Tämän bloggauksen otsikolla tosin viitataan siihen, että kaikki ei sujunut kyltin kanssa ihan odotetusti: Heti kylttipaketin aukaistuani kipitin kiireesti kylttiä kiinnittämään. Vaan käteen sattui turhan tehokas kone, ja ruuvata surautin vauhdilla kyltin emalit yhdestä nurkasta säpäleiksi.

Seurasi kirouksia ja maalikorjailuja.

Sitten uusi yritys. Vähemmän kierroksia, ja jo sujui.

Vaan ei se vieläkään ihan kohdillaan ollut. Kertaalleen muutin kyltin paikkaa, ja vieläkin katselen sitä pää kallellaan arvioiden. Olisiko se sittenkin pitänyt laittaa ulkoseinälle? Toisaalta juuri tuolta seinältä kyltin näkee tulosuunnasta. Kumma epäonnistuminen ja epävarmuus nyt näiden omien tekemisten kanssa. Toivoisi jo kunnon voittoputken alkavan.

Käpypallomaniaa

2011-10-01T18:28:00.001+03:00

Oven pielessä majaansa pitävät käpypuut; toiseen ovipieleen ilmestyi tänään käpypallopari.

Tuttuun tapaan valkoisella suhumaalilla viimeistellen. Osansa maalista saivat myös keramiikassa tehdyt koristepallot.

Kuvista katsellen näyttää siltä, että pallojen yläpintaan ripustuslangan tyveen voisi vielä kietaista rusetit. Vai meneeköhän jo liian romanttiseksi niin?

Pöllöperhe

2011-09-30T13:17:00.001+03:00

Kesäiset kiviin kirjoitetut tervetulotoivotukset saivat väistyä pöllöperheen myötä.

Meidän perhe: iskä-, äiti-, Liinu- ja Vilppu-pöllöt. Ja kumma homma: perheemme oikea iskä tarvitsee silmälasejä - niin myös pöllöparka.

Parin vuoden tauon jälkeen on ollut taas ilo tehdä keramiikkaa. Ja onneksi joku työ aina välillä onnistuukin. Monesti lasitusten kanssa saa pettyä, kun jälki ei ole sitä, mitä itse olisi halunnut.

Pöllöistä iloitsen ja siitäkin, että ei oltu ihan turhaan säästetty miehen vanhoja silmälaseja. Näkeepähän nyt iskä-pöllökin saalistaa henkensä pitimiksi.

Pikkusievät

2011-09-29T10:05:00.003+03:00

Yritin tehdä sievät ja hyvälaatuiset sukat, jotka tohtisi antaa joulumuistamiseksi lapsen hoitajalle. Rima on aika korkealla silloin, kun käsitöitä lahjoittaa muille.

Hoitajan jalan kokoa olen tiiraillut vaivihkaa, vaan täyttä varmuutta ei ole. Näissä kuitenkin tähdättiin kokoon 38 - taisi aika hyvin onnistuakin, sillä omaan, hitusen isompaan jalkaan nämä ovat aika piukat.

En millään ole keksinyt juonta, jonka avulla voisin luontevasti kysäistä: "Muutes, minkä kokoinen jalka sinulla on?" Mutta ei kai pienellä ihmisellä mikään neljänkympin jalka voi olla.

Kaksinkertaisen pykäreunan kirjoneuleraitaan katselin ideoita Sukkasillaan kirjasta. Muuten sukat on kierrettyä joustinneuletta, perinteinen vahvistettu kantapää ja kärjessä vielä sädekavennus. Neulottu varresta alkaen pyöröpuikoilla yhtäaikaa.

Lankana 7 veljestä

Puikot 4mm

Silmukoita yht. 48

Langan menekki 97grammaa

Sukkasadon Hillokellariin matkaavat nämäkin. Taitaa olla yhdeksäs tempauksen aikana valmistunut pari. Olen jo nyt ylittänyt itseni, vaan onpahan siellä vielä niitä tylsiä, isoja miesten sukkia odottamassa vuoroaan.

Pikkukipparin synttärilahja

2011-09-28T07:02:00.000+03:00

Onhan näitä, kovia venemiehiä lähipiirissä enemmänkin. Naapurin pikkumies kulkee syyskelillä kipparinlakki pipon päällä ja kiikaroi turvallista reittiä. Kun pikkukipparin syntymäpäivä lähestyi, meillä päin lauloi saha ja viuhui pensseli.

Tehtiin lateraalimerkkejä kipparin veneleikkeihin. Olisi punaista ja vihreää viittaa, viisi kappaletta kumpaakin. Lisäksi vielä muutama karimerkki pahoista kivikoista varoittamaan.

Laiva kuvausrekvisiittaa, tehty maaliskuussa 2010.

Ja jos leikit milloin loppuu, väylämerkit voi pakata pussiin ja siirtyä viitoittamaan uusia vesistöjä. Pussin kyljestä voi vielä varmistaa, mikä karttamerkki vastaa mitäkin viittaa.

Materiaalit löytyivät kotosalta. Ohuemmat pyörökepit napattiin hylätyistä jakkaroista; paksumpi pyörökeppi oli ennen vanhaan tilapäisasunnon roskakatoksesta talteen poimitun keittiön pöydän jalka. Pöydän jalat lyhennettiin lasten askartelupöydän korkeuteen ja pois sahatut pätkät jatkoivat elämäänsä nyt lateraalimerkkien alaosina. Että mitään ei kannata pois heittää, tässä se taas nähtiin.

Voihan.

2011-09-27T07:09:00.000+03:00

Haksahtaa sitä näköjään vanhakin tekijä.

Sorvatut kynttilänjalat olivat ennen vanhaan ihan yök, yök, yök. Erityisesti se lapsuudenkodin olkkarin kellastunut, iso, mäntyinen, sorvattu kynttilänjalka.

Vaan vuodet vierävät, ja jo vain huomasin kyseleväni äidiltä juuri sen kynttilänjalan perään. Mutta eipä ollut äitikään entisensä. Oli hävittänyt koko kynttilänjalan - sen kaikista kauheimman.

Kirppiksellä niitä sitten käveli vastaan. Kellastuneita mäntyisiä, valkoisia ja ties mitä muita. Ja mun oli ihan pakko saada.

Ensin vähän hiottiin. Sitten huitaistiin tartuntapohjamaali pintaan.

Vielä suhauksia ruskeata spraymaalia ja valmista tuli.

Mutta, voihan ja sempermentti sentään. Ei ne ole nätit. Tai onhan ne tietysti ihan ok, mutta ei vaan käy meille mihinkään. Ihan väärä ruskea. Liian massiiviset! Liian kiiltävät!

Ostamani vihreät kynttilät on nyt hajasijoitettu muuhun käyttöön, ja ne karmeat kynttilänjalat kannettu varastoon häpeämään. Seuraavaksi voitaisiin sitten vaikka unohtaa koko juttu.

Wannabe Bonekset

2011-09-25T13:58:00.002+03:00

Sentään yhdet sukat tälläkin viikolla Sukkasadon Hillokellariin.

Nää ois tällaset wannabe-Bones -sukat. Ihan sillä Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjan Bones-sukan (Ravelry linkki) idealla tehdyt, mutta onpahan kerrosmäärät, lanka ja muut sovellukset omasta päästä.

Kärjestä aloitin ja puolivälissä pistelin menemään tuollaisen perinteisen kantapään, mutta väärinpäin tehtynä siis. Tehdessä kantapää tuntui hupsulle, valmiissa sukissa se näyttää hupsulta, mutta jalkaan istuu tosi mainion tiiviisti.

Lankana Seiskaveikka.

Silmukoita 48.

Langan kulutus 89 grammaa

Koko n. 38

Ekat sukat, jotka ovat ihan mun omaa kokoa. Istuvat timmisti jalkaan, jopa se sukan suun päättely tuntui luontuvan tuplapäättelyllä hyvin. Saapa nähdä, jäävätkö sukat omaan käyttöön vai lähtevätkö lahjaksi nämäkin.

Talvivarusteita

2011-09-21T10:45:00.000+03:00

Jos energiaa riittää pihaharakoiden vaatettamiseen, arvatkaapa mitä sanotaan lapselle, joka toivoo Natuselleen pipoa ja uutta kaulaliinaa?

Niinpä niin. Ei ole paljon vaihtoehtoja.

Kerran vielä pipon aloitus päälaelta ja levynnyksiä riittävästi. Resorireuna, tupsu-hupsu, päättelyt ja sitten vielä parikymmentä senttiä kaulaliinaa.

Ja lapsi on onnellinen. Natunenkin varmaan, vaikka kuvissa hän näyttää jo niin vanhalta ja väsyneeltä.

Natunen on aina vain Liinulle se kaikkein tärkein. En muista, miten näiden kahden rakkaus syntyi. Saatiinko me vanhemmat se aikaan vai halusiko lapsi itse aina juuri sen ainoan, oikean, ihanan nallen, joka auttaa hänet yli tilanteesta kuin tilanteesta?

Mietin tätä rakkaustarinaa, sillä Vilpulla ei ole mitään tämän kaltaista: unikaverit vaihtuvat tämän tästä. Ei ole yhtä ja ainoaa. Voi olla monta, tosi monta tai sitten vain joku erityinen unikaveri, joka just sillä hetkellä on se kaikkein tärkein.

Miksi näin? Eikö toinen tarvitsekaan yhtä ja ainoaa? Emmekö me vanhemmat ole totuttaneet lasta siihen, että se yksi on kaikkein tärkein? Olisi tosi suloista, jos toisellakin olisi oma rakkaimpansa, johon turvata silloin, kun itkettää, kiukuttaa, väsyttää tai harmittaa muuten vaan.

Mites teillä? Onko lapsilla se kaikkein tärkein kaveri, ja miten heidän rakkaustarinansa alunperin alkoi?

Blogin muut Natustarinat: eka, toka, kolmas ja neljäs.

Käpypuut

2011-09-20T18:00:00.005+03:00

Taannoinen synttärilahjaylläri poiki talvisia koristeita etuoven pieleen.

Käpypallojen teosta on Crazy Domestic sivustolla mitä mainioin ohje. Ihan tuon mukaisesti itsekin pistelin menemään. Ainoana erona on styroxpalloon tökkäämäni keppi, jonka painoin pallon sisään ennen pallon muovitusta.

Jos käpyjen valitsemiseen olisi käyttänyt aikaa vielä enemmän, olisivat pallot muodoltaan tasaisempia. Mutta saahan sitä kädenjälkeä olla, kunhan ei ole niin paljoa, että omaan silmään ottaisi.

Viimeistelin käpypallot verstaalta löytyneellä valkoisella spraymaalilla. Se antoi palloille hienostuneen harmahtavan sävyn ja sadepäivän ilta-aurinko kruunasi vielä koko asetelman.

Helppoa ja kivaa. Käpymettään tästä kohta pitää suoriutua. Suunnitelmia on, materiasta alkaa olla pulaa.

Hattuja ja kaulaliinoja

2011-09-19T08:59:00.001+03:00

Eka pakkasyö takana: aamulla jäässä olivat niin pihaharakat kuin autojen tuulilasitkin.

Vaan toiselle niistä on nyt lämmikettä.

Neuloin neljä pipoa, neljä kaulaliinaa. Kauden muotiväreissä tietysti.

Ois munakoison väristä settiä ja ihanaa sinapinkeltaista. Oliivinvihreää ja turkoosiakin on. Ihan sen mukaan sopii valita, mikä kellekin on mieleistä.

Ei palella enää. Nyt sopii talven tulla.

Harakoiden alkuperästä aiemmin (linkki).

Sukat. Taas.

2011-09-18T18:14:00.001+03:00

Taidan suhtautua tohon Sukkasatoon vähän liian vakavasti. Kohta alkaa kyllästyttää, kun täällä ei enää nykyisin muuta näykään. Pelkkiä sukkia, tossuja ja sen sellaisia vain. Mutta tätä tää nyt on. Vaan ei varmasti kauaa, olen aika nopea kyllästymään.

Seiskaveikkaset, raitasukkaset, tiimalasikantapäiset, 84 gramman painoiset ja kärjestä aloitetut. Ja jälleen vähän liian löysäsuiset, vietävä sentään.

Ensin koitin isommilla puikoilla tavan päättelyä, sitten pienillä puikoilla tiukkaa kitkuttaen tuplapäättelyä. Ois ehkä vielä voinut koittaa sitä virkkuukoukkuhommaa, mutta laiskuus iski. Seuraavissa sukissa pitää varmaan kokeilla sitä italialaista päättelyä, josta en tiedä vielä mitään. Luulen, että se on työläs ja inha tehdä, mutta toimiva ja kaunis käytössä. Kokeiltava sitä varmaan on.

Lahjaksi menossa, jollekulle hoikkakinttuiselle 39-40-kokoiselle. Omaan jalkaan vähän liian suuret.

Palokärki (Dryocopus martius)

2011-09-15T10:50:00.001+03:00

"Palokärki on suuri peloton tikka, joka kooltaan yltää miltei variksen mittoihin. Väritykseltään palokärki on noenmusta. Koiraalla päälaki on punainen; naaraalla punaista on vain takaraivossa. Palokärjen pituus on noin 45-50cm ja se painaa n. 300-400grammaa. Suomessa palokärkeä tavataan miltei koko maassa, harvalukuisimmin kuitenkin aivan pohjoisimmassa Tunturi-Lapissa." (Lähde: Lundevall 1986: Suomen lInnut.)

Meilläpäin tavattu palokärkikaksikko on pituudeltaan vain n. 27cm ja painoakin niillä on yhteensä 75 grammaa. Pienestä koostaan huolimatta väritys vastaa niin hyvin palokärjen lajikuvaukseen, ettei tunnistamisesta ole epäilystäkään. Arvelen kyseisten lintujen olevan vielä nuoria koiraita, jotka ovat yhdessä lähteneet etsimään hyviä riiuuseutuja.Tuolla kallioilla ne ainakin hyppelehtivät hulvattomasti.

Lanka: Novita Seitsemän veljestä

Puikot: 3mm

Idea: Sukkasadon Hillokellarista -Marikalta-,

alun perin kuulemma Novitan ideoima väritys.

Koko: n. 39-40, päätynevät lahjaksi jollekulle

Turvauduin näin yksinkertaiseen sukkamalliin, koska siihen oli helppo kokeilla minulle uusia tekniikoita. Palokärjet ovatkin ensimmäiset kärjestä aloittamani sukat. Samoin kokeilin niissä ihan ekaa kertaa kiilakantapään tekoa. Lisäksi ne ovat vielä ekat sukat, jotka neuloin Magic Loop -tekniikalla yhtä aikaa molemmat. Aika monta wau-elämystä näihin sukkiin sisältyi, sillä tekniikat kaikki olivat loppujen lopuksi helppoja ja hauskoja ja työn jälki tiivistä. Toiset sukan kärjet onkin jo aloitettu!

Ainoastaan hyvää päättelytapaa jäin miettimään. Jos jollakulla on antaa vinkkejä siitä, miten kärjestä aloitetut sukat kannattaa päätellä, kuuntelen mieluusti. Palokärjissä pelkäsin tavallisen päättelyn olevan liian tiukka, joten päättelin ne 2 o; siirrä neulotut silmukat takaisin vasemmalle puikoille ja neulo takarenoista yhteen - tyylillä. Nyt reuna on pikemminkin vähän liian löysä kuin tiukka.

Toisinto

2011-09-13T09:04:00.001+03:00

Tokat tossut turattu ja tehty. Turaus johtui ihan vain koon satuttamisesta. Lankana ikivanha Novitan Mambo ja nelosen puikot sekä virkkauksissa Seiskaveikka ja kolmosen koukku. Tavoitekokona n. 34.

Silmukkamäärät sai loppujen lopuksi pitää Annikaisen ohjeen mukaisissa määrissä, pituutta sitten sovitettiin mittatilaustyönä joka neljäs minuutti.

Mieleiset näkyi tulevan: tyttö laitteli tossut koulureppuunsa mukaan. Vissiin niitä pitää saada näyttää parhaalle kaverille, vaikka koulussa kyllä sisällä käytetäänkin mieluummin sisäkenkiä kuin tossuja.

Kotona ollaan harrastettu yhteisiä käsityökinkereitä. Kun taidot ja työn haastavuus on satutettu oikealle tasolle, käsityöaika on tosi mieleistä molemmille. Ihastellaan toistemme kädenjälkeä ja rupatellaan joutavia siinä samalla. Mahtavaa, kun tyttö on jo noin iso ja taitava.

Hyvä päivä

2011-09-12T08:43:00.000+03:00

Vau, mikä päivä meillä oli eilen.

Ensin siivottiin koti. Tiedätte varmasti, millainen mielenrauha naiselle tulee siististä kodista.

Sitten todettiin, että nykytekniikka kestää mitä vain: pesin jo keväällä auton polttoainelämmittimen kaukosäätimen hienopesuohjelmalla miehen talvitakin kaverini. Kirosin hölmöyttäni kovasti ja piilotin säätimen tuskissani. Ajattelin, että hankin vielä uuden ennen syyskylmiä eikä tarvitse tunnustaa kenellekään, miten huolimaton ja tyhmä sitä tuli oltua.
Vaan eilen sekin piilo paljastui ja oli tunnustettava tekonsa. Mutta eipähän siinä mitään. Säädin toimi taas kuin rasvattu. Nyt voi syyskylmät tulla, kun meillä on putipuhdas kaukosäädin, pesty hienopesussa, 40 asteen ohjelmalla ja Minirisk-pesuaineella.

Illan vilakassa sai vielä pujottaa jalkoihin uudet tossut. Kun on koko kesän kuljeskellut nappikengissä, on nappitossut nappivalinta.

Nappitossut Annikaisen ohjeella. Kiitos sinne :)

Lanka: Novita Isoveli, kaksinkertaisena, 100g:n kerä riitti just kokoon 38-39

+ Seitsemän veljeksen jämiä kaksinkertaisena reunavirkkauksissa

Puikot: 6 mm, virkkuukoukku 5mm

Kätevä emäntä se täällä lopettelee ja toivottelee kaikille uusille ja vanhoille lukijoille mukavaa alkanutta viikkoa. Kiva, kun olette löytäneet tienne tänne.

Omat sukat

2011-09-10T13:36:00.001+03:00

Vanha sanonta suutarin lapsista ja niiden kengistä piti kyllä tässä kohtaa paikkansa. Ainoat hyvät villasukkani olivat nekin jo kohta puhkikävellyt. Kun muu perhe oli kertaalleen sukitettu, oli viimein minun vuoroni.

Langaksi valkkaantui sama oliivinvihreä seiskaveikka kuin Vilpun takkiin ja neulepinnaksi pitsijoustinneule, jonka mallia katselin kirjasta Neulo ja nauti! Ihan kiva pitsineule, ei vain ihan niin joustava kuin olin ajatellut - tai joustoa tietysti on, mutta neulepinta ei vetäänny kasaan niin timakasti kuin olisin toivonut. Sukkien silmukkamäärä olisikin voinut olla piirun vähemmän, näissä 48 silmukkaa.

Sukkasadon myötä oli tarkoitus opetella uusia tekniikoita - niin kantapäitä kuin aloituksiakin. Näissä sukissa uskaltauduin jopa kokeilemaan ranskalaisen ja hollantilaisen kantapään risteytystä. Käytännössä siis neuloin ihan tavallisen vahvistetun hollantilaisen kantapään, mutta vuorottelin nostettavien ja neulottujen silmukoiden kanssa samaan tapaan kuin ranskalaisessa on tapana. Pieni muutos kantapäähän, mutta ihan kiva kyllä sekin. Kantapäistä asiaa ainakin Ullassa.

Lanka : Seitsemän veljestä, väri 322, langankulutus 98 grammaa

Malli: omasta päästä perussukat, 48 silmukkaa

Puikot: 3 mm

Vaikea vihreä kuvattavaksi - oikeampi sävy alakuvassa myötävalossa vangittuna.

Saapassukat

2011-09-08T12:49:00.001+03:00

Sukkasadon fiiliksissä täällä elellään. Koulukin alkoi - ja niin se vain heiluu sukankudin tänäkin vuonna. Kivaa!

Seitsemästä veljeksestä miesten saapassukat. Pieni palmikko sivupohkeessa koristeena.

Silmukoita 54, lankaa 140g, sukan koko 46. Menossa lahjaksi jollekulle isokenkäiselle. Siinäpä ne tärkeimmät tänään.

Neuletakki

2011-09-02T18:42:00.001+03:00

Sukkasadon alkua odotellessa käytin ylimääräisen neule-energian keskeneräisten töiden valmiiksi saattamiseen. Yksi jos toinenkin valmistui, mutta syyskuu ei vain tuntunut tulevan.

Niinpä puikoille pääsi Vilppu-pienen villatakki. Edellinen takki oli niin rakas, että halusin tehdä jotain vähän samanoloista. Tällä kertaa tosin paksummasta langasta: Seitsemän veljeksen uutuusväristä oliivinvihreästä.

Tänään se takki sitten valmistui. Ja on se syyskuukin jo tullut. Ja on ne ekat sukatkin on jo valmiiksi saatu.

Takkiin katselin ohjetta kirjasta Neulekirja Tähkäpää ja muut lempineuleet, mutta onhan tuota varioitu aika tavalla, ainakin jos vertaa samalla ohjeella tekemääni Liinun neuletakkiin. Tuttuun tapaan vuoritin takin yläosastaan - hupun ja kauluksen alavaroihin hyödynsin omaa vanhaa trikoopaitaani.

Takin koko on aika hyvä, etten sanoisi just sopiva. Poseerauskuvasta poiketen vatsanseutu mahtuu kyllä takin suojiin. Helmassa olisi voinut olla mittaa reilummin, vaan ei se haittaa. Käyttöön takki otettiin kyllä heti, sen verran kiva se meistä on.

Edit: Lisätään tännekin nuo sadonkorjuun ekat sukat.

Käsillä tekijän synttärilahja

2011-08-29T13:02:00.004+03:00

Tiedättekös: ei ole ollenkaan pöllömpi idea pakata synttärilahjaksi pahvilaatikollinen männynkäpyjä. Pohjalle voi sitten vielä piilottaa kauniin lahjakortin. Eipähän lahjansaaja ihan heti arvaa saavansa lahjakortin, kun paketilla on kokoa reilusti.

Oikeasti luulen, että lahjanantajat ovat ihan ilkikurisuuttaan täyttäneet paketin kävyillä. Harva sitä arvaisi, että jollekulle sankarille männynkävyt käyvät hyvästä lahjasta.

Mutta tämä sankari täällä on kyllä täysin haltioitunut tuosta kekseliäisyydestä. Kävyt sointuvat lahjakorttiin ja kaikki on somaa ja harmonista. Ja mikä ideamylly täällä lähtikään käyntiin. Mitähän sitä kävyistä tekisi?

Ideakuvat kaikki Pinterestistä napattuja - hakusanana käytetty sanoja pine cone.

Ehkäpä täällä kohta esitellään ihan omiakin käpyaskarteluja, kun tuota materiaaliakin jo olisi.

Koulukäsityö

2011-08-27T08:29:00.002+03:00

Tyttö tuli onnellisena kotiin: "Äiti kato! Minä tein ihan ite!".

Ja minähän katsoin. Työ oli täydellistä. Täydellisen kaunista. Varmistin vielä oman tyttöni ylivertaisuutta:

"Saivatko kaikki oman työnsä valmiiksi tunnin aikana?" Eivät olleet saaneet, joillain jäi kesken.

"Oliko kaikilla näin hienon tasaista työtä?" Ei ollut, joillain kiemurteli nauha tosi pahasti.

Ja minä olin onnellinen. Minun tyttöni osaa. Että se on taitava. Pakahduttaa ihan. Ja kotona into jatkui. Moppilanka vaihtuu ontelokuteeksi. Kamarista löytynyt värivalikoima miellyttää tekijää ja suunnitelmat laajenevat:

"Minä laitan tienvarteen myyntipöydän. Teen näitä niin paljon, että saan tosi paljon rahaa. Nää maksaa euron kappale tai kaks kappaletta kolme euroo."

Että näin. Naurattaa oma äidin ylpeys ja oman tytön ylivertaisuus.

Vaikka näin meidän kesken voin kyllä myöntää, että on sillä tytöllä vielä vähän tossa matikassa ja varsinkin hinnoittelussa tekemistä, vaikka se muuten aika täydellinen onkin.

Pyykkipoikapussi ja sen poikanen

2011-08-25T11:17:00.004+03:00

Tiedätte kyllä, miten hellämieliselle äidille käy, kun lapsi pyytää omaa pientä pyykkipoikapussia.

Aikuisten pyykkipoikapussin ompelu on ollut tarpeen jo pitkään: vanhaa repaleista retaletta ei ole käyttänyt mielellään enää aikoihin. Mutta että lapsillekin!

Pakkohan se lasten pussi oli ommella, kun kerran kolmevuotias hoksasi tuollaista pyytää. Ja mielellänihän minä.

Käyttäisin mieluusti kauniita puisia pyykkipoikia, mutta ulkokäytössä niistä jää värijälkiä valkopyykkiin. Muoviset on rumia ja nyt ihan väärän värisiäkin.

Mutta johonkin on vedettävä raja. En lähde ostamaan uusia, jos vanhat toimivat, vaikka silmiä särkisikin.

Ajatellaan vaikka niin, että jos vääränvärisistä pyykkipojista meinaa tulla iso ongelma, on korkea aika hankkia elämäänsä muuta sisältöä.

Taskutsi

2011-08-23T09:57:00.002+03:00

Kevään korvilla puikoille pääsi Ilona Korhosen hauska Taskutsi-paita. Ohje löytyi kirjasta Tähkäpää ja muut lempineuleet. Helteiden ajan neuletyö huilasi, mutta syksyn saavuttua se valmistui nopsasti. Kerrankin neule, jonka valmistusaika on luettavissa kuukausissa eikä vuosissa.

Kiva neulottava, ylhäältä alas saumatta. Tehdessä sovittelin paitaa ja olin kokoon tyytyväinen. Reilu paidasta oli tulossa, mutta reiluutta halusinkin. Paita tulisi takin korvikkeeksi syksyn viileisiin päiviin. Se olisi helppo vetäistä päälle, kun lähtisi ulos piipahtamaan.

Vaan tuli se takaisku tämänkin neuleen kanssa. Ja tällä kertaa lopullinen.

Kostutin paidan ja linkosin vielä kevyesti. Sitten kuosittelin muotoonsa ja odotin kuivumista. Arvaatte varmaan. Kun neuloessa paita tuntuu sopivan reilulta, kostutuksen ja kuosittelun jälkeen siitä muotoutui aavistuksen verran liian suuri.

Epäreilua! Minä teen kaiken työn, ja mies saa palkinnon. Paita nimittäin on hänelle todennäköisesti aivan sopiva - hän kun on minua hitusen pidempi, hitusen raamikkaampi. Ehkä minäkin paitaa voisin pitää, mutta sen verran suuri se on, että päällä se tuntuu siltä kuin olisin lainannut miehen paitaa.

Eli onnea vain mieskulta - kun saavut työreissultasi joskus loppuviikosta kotiin, täällä ei odota vain siisti koti, kaunis vaimo ja kiltit lapset vaan sinulle on tällä välin valmistunut myös käsinneulottu villapaita.

Loppuun asti saatettu

2011-08-22T14:56:00.004+03:00

En jaksa edes muistaa, milloin aloitin Liinun takin neulomisen, mutta on siitä kyllä jokunen tovi vierähtänyt. Onneksi oli alunperin valkattu niin reilu koko, että vuoden - tai useamman vuoden - seisottamiset ei tunnu missään.

Takin ohje taitaa olla Novitalta peräisin - tosin kun lanka on toinen ja mallikin vähän erilainen, niin kaiken sai laskea uusiksi. Lanka sekin Novitalta, tosin langan nimeäkään en enää jaksa muistaa, mutta puuvillan ja viskoosin sekoitetta se taisi olla, ja oli alekorin poistolankoja jo silloin, kun takkia aloittelin.

Neuloessa unohdin sitten tehdä napinlävet, ja siksi muutoin valmis villatakki sai seisoa niin pitkään kaapin nurkassa. Jotain piti keksiä ja tällä kertaa tilanteen pelastivat neulotut napit ja i-cord napitusnauha koristelehtineen. Loppujen lopuksi ihan onnekas unohdus: napitusratkaisut taitavat antaa takille sen oikean ilmeen.

Betonikakku

2011-08-21T13:52:00.006+03:00

Ruvettiin leipomaan betonia. Muotiksi kelpasi se sama palju, jossa talvisin leivotaan jäälyhtyjä.

Ensin sekoitettiin taikina - kaksi pussia rautakaupan valmisbetonia. Sitten öljyttiin muotit. Kaapista löytynyt oliiviöljy toimi hyvin, vaikka parasta ennen päiväys olikin vuodelta 2009.

Taikinan sekaan paineltiin myyräverkon palasia pakkaskestävyyttä tuomaan ja pintaan haettin kulhomaista muotoa pienen emalivadin avulla.

Parin päivän kuivattelun jälkeen muotti kipattiin ensin ylösalaisin ja sitten poistettiin vati. Reunojen terävyyttä siloittelin vielä hiomapaperilla.

Lintuallas siitä piti tulla ja tulikin.

Suunnittelin tekeväni lintualtaan reunalle kivitavarasavesta pari lintua, mutta vuosia sitten tehty sorsaperhe näkyi olleen lampea vaille: lennähtivät heti paikalle ja siihen jäivät.

Kun kaikki oli kauniisti aseteltu ja kuvattu, tytöt pääsivät irti.

(Varoitus: videonpätkä sisältää kirkkaita lasten ääniä ja sorsien kvaakkumista. Mikäli korvasi ovat jo valmiiksi väsyneet, älä klikkaa videota.)

Tervetuloa vielä kaikille uusille lukijoille! Olen tosi iloinen, että teidän joukkonne on kasvanut.

Liinun veska

2011-08-15T06:27:00.005+03:00

Kiusallisia muistoja siitä, kuinka päiväkodissa tiedettiin äidin tekevän käsitöitä. Siksi kai oletettiin, että silloin neljävuotias Liinu olisi jo päässyt kokeilemaan koneella ompelemista.

Ei ollut päässyt, ei koskaan, ei ennen kuin päiväkodissa sitten.

En ollut ymmärtänyt, että niin pienen kanssa olisi voinut ommella. Että olisin ottanut syliin, ohjannut kangasta yhdessä lapsen kanssa ja katsonut, kuinka sauma syntyy. Ehei.

Yleensä olin miettinyt, että minä tässä nyt nopsasti ompelen ja älä sinä nyt vain häiritse. Surullista, mutta yhä edelleen hyvin tuttua.

Vaan nytpähän ommeltiin. Ensin leikattin, neulattiin, silitettiin. Laitettiin tukikankaita nepparin kiinnityskohtaan ja käytettiin pallistajaa nauhan tekoon. Sitten vielä saumuroitiin, nepitettiin ja silitettiin.

Näkyy uunituoreen koululaisen pitkäjännitteisyys riittävän hyvin. Ja se koululainen ompeli mielettömän hienosti. Ylsi ihan itse polkimelle, silitti kappaleita ja ompeli nätisti nuppareiden yli. Tuloksena ihan itse tehty laukku.

Siinä samalla puuhatessa mietin vain, miten nykyään koulussa ompelua opetellaan. Varmaan vieläkin ensin huolitellaan kappaleet, sitten neulataan, harsitaan, merkitään ompelulinjat ja vasta lopuksi ommellaan? Tuskallisen hidasta, mutta opettavaista toki.

Riippumatossa loikoillen

2011-08-14T13:18:00.006+03:00

Tänään vielä vietettiin pitkä ja rauhallinen aamu. Makoiltiin niin sisällä kuin ulkona ja nautittiin rennosta olosta.

Huomenna tarina on jo toinen: Liinun koulu alkaa heti kahdeksalta.

Varma syksyn lähestymisen merkki on myös Liinun uudet villasukat. Tänä vuonna ilmoittauduin myös Sukkasatoon, ja sen alkua odotellessa oli hyvä jo verrytellä Liinun saapassukilla. Odotukset tulevasta sadonkorjuusta ovat verrattomat: sukkia pitäisi valmistua sille, tällä ja vielä tollekin - ja useammat kappaleet jokaiselle, tietysti. Ja sitten säärystimiä, kenties tossujakin tarvittaisiin.

Liinun sukat ovat peruskamaa Seitsemän Veljeksen valmiista raidoista. Vähän tylsät, mutta suloisen nopeat tehdä ja viimeistellä. Silmukoita koon 34 sukkaan laittelin 44, mutta vähän vähempikin olisi riittänyt. Seuraaviin sukkiin voisi kokeilla 40 silmukkaa.

Taululle kaveriksi

2011-08-11T20:24:00.014+03:00

Kauan himoitsemani huoneentaulu järjestyi kymmenellä eurolla kierrätyskeskuksesta. Ristipistotyön kunto ja siisteys oli erinomainen, kehykset hyvät ja meille sopivat. Vähän modernimpi versio tuo tietysti on, mutta ei se mitään, onhan meidän tupakin aika uusi.

Vaan sen verran taulu vanhoista ajoista kuiski, että modernin oloinen Ikean Nils -jakkara ei sille enää kaveriksi kelvannut. Virkkasin koko kesän yhtä ja ainoaa isoäidinneliötä, vaan valmistui sekin aikanaan. Ja nyt kyllä kelpaa.

Langat seiskaveikkoja kamarin komeroista; värit suoraan huoneentaulusta.

Eikös se ole hyvä jo eteisessä julistaa, että tää on meidän koti ja täällä asutaan just niin kuin huvittaa. Että turha tulla tänne neuvomaan...

Muutes: mulla on nyt tuon Ikean Nils -jakkaran mustavalkoinen kangaspäällinen ihan joutavana (linkki). Se on tosi siistissä kunnossa, ollut meillä vähäisellä käytössä keväästä asti. Ei tahroja, eikä yhtään pesua vielä takana, joten värit on timmit. Jos joku sattuisi tuollaista irtopäällistä kaipaamaan, voisin sen täältä ihan kirjemaksun voimalla laittaa matkaan. Sähköpostiosoite löytyy tuolta ylhäältä Ota yhteyttä -välilehdeltä.

Kelpaiskohan nämä sitten?

2011-08-08T21:49:00.011+03:00

Olen vähän töpinöissäni, koska meidän esikoinen menee kohta ekaluokalle. Vaikka eihän siinä mitään sen kummempaa pitäisi olla - koulu on tuttu, luokkakaverit ovat tuttuja, opekin on tuttu ja koulumatka niin tuttu, että sitä ei tarvitsisi edes harjoitella. Eikä ainakaan ensi alkuun ole pikkukoululaiselle tulossa yksinäisiä aamuja tai iltapäiviä eikä lapsen pärjääminenkään huoleta.

Mutta joku tässä tilanteessa minua vähän kihelmöi. Toivon, että koulutyö lähtisi käyntiin hyvällä mielellä. Että luokassa olisi mukava olla ja oppia. Ja ettei mikään aiheuttaisi pahaa mieltä ja käninää. Ainakin kaikkien lapsen varusteiden pitäisi olla niin mieleisiä, jottei jännitys purkautuisi niistä kiukutteluun.

Reppu- ja sateenvarjokaupoilla käytiin jo - turkoosi näytti olevan tytölle edelleen mieluisin väri. Ompeluksissani jatkoin samaa turkoosia linjaa. Syntyi penaali ja jumppapussi ekaluokkalaiselle.

Omaa silmää nuo ainakin miellyttävät, saas nähdä, mitä tyttö tuumii, kun saapuu huomenna kotiin mummulalomaltaan.

Jos näissä ompeluksissa on vähääkään huomauttamista, niin se on saletti - me lähdetään heti kaupoille etsimään mieluisampia. Saanpahan sitten tekeleet omaan käyttööni.

Samoja pitsiliinoja näkyy riittäneen myös aiempaan veskaan ja terassityynyihin. Liinoilla on ikää itseni verran - mutta kun eivät ole suvun käsitöitä, niitä raaskii leikellä. Tarina tosin niidenkin takana on: äitini muisteli olleensa yksin kotona kahden pienen lapsen kanssa, kun romaninainen hameissansa oli tullut heidän kotiinsa myymään pitsiliinoja. Taisi äitini niitä kunnon nipun ostaakin, ainakin tästä riittoisuudesta päätellen.

Penaalin ohje (*klik* suoraan ohjeeseen) oli tosi mainion yksinkertainen. Leenalle vielä kiitokset linkkivinkistä taannoin toukokuussa. Nyt on kokeiltu - ja hyväksi havaittu.

Edit: Kelpasivat.

Korunaulakko

2011-08-06T19:11:00.003+03:00

Makuuhuoneemme taitaisi tarvita vähän isompaakin projektia, mutta jostain on aloitettava - olkoot se tämä korunaulakko sitten.

Kuohuviinipullon korkit ovat peräisin elämäämme osuneista juhlapäivistä - ensimmäiset yhteiset pullot taidettiin poksautella kihlajaisissamme vuonna 1999.

Nyt voisi taas ostella korujakin, kun vanhat ovat hyvässä järjestyksessä ja uusiakin mahtuisi joukkoon.

Tuulisuoja

2011-07-22T14:19:00.003+03:00

Viime kesäinen terassikeittiö on ollut käytössä muuten hyvä, mutta tuulisuojaahan se on pyydellyt alusta asti. Ja on se luvattu tehdäkin - alusta asti.

Tänä kesänä tuulisuoja sitten tekeytyi. Vähän pellin leikkelyä, vähän niittausta ja vähän maalausta.

Tai no, sitä maalausta oli vähän enemmänkin.

Ensimmäinen jämämaali, talonkeltainen peltimaali näytti aika huvittavalta.

Tuttu ja turvallinen musta oli jo parempi, eikä kolmatta väriä enää tarvittu.

Hellepäivän ratoksi unikaverit pääsivät pesukoneeseen. Rakkaista rakkain Natunenkin (aiemmat Natus-tarinat: eka, toka, kolmas ja neljäs) tuli koneesta vielä ehjänä ulos.

Nyt toivotaan vain kuumaa keliä ja suoraa paistetta, jotta Natunen kypsyy ensi yön petikaveriksi.

Kesäpussukka

2011-07-18T16:25:00.003+03:00

Kun mukaan ei tarvita kuin avaimet, lompakko ja puhelin, riittää pienempikin kesäveska. Vaan kun sellaista ei ole - tai ei ollut tähän mennessä.

Nytpä on. Hempeä, kesäinen ja pieni. Riittävän suuri avaimille, lompakolle, puhelimelle. Aurinkolasit ja kamerakin mahtuvat tarvittaessa kyytiin, melkoinen tilaihme siis.

Vihreä harjoituskappele valmistui jo kesäkuussa ja on ollut sittemmin kovassa käytössä.

Pitsiversiosta on kiittäminen anoppia, joka ensimmäisenä ihmisenä maailmassa tarjoutui ottamaan molemmat lapsemme yhtä aikaa yökylään. Kolmeen vuoteen ei olla miehen kanssa kaksin oltukaan. Onpa meillä nyt seesteistä ja rauhallista: voi vaikka ommella ihan mitä vain, milloin vain.

Pulloposti

2011-07-11T14:17:00.003+03:00

Viesti tuntemattomalle.

Käärö ja painolasti.

Puhtaaksi pesty ja kuivatettu ulkokuori.

Vesillelasku.

Hei hei ja hyvää matkaa!

Tämä on kolmas kesä, kun lähetämme pullopostia. Lieneekö syynä vilkkaat vedet vai tiivis asutus, mutta jokaisena vuonna meitä on onni suosinut. Postia on saatu, ja joinain vuosina löytäjiksi on sattunut uskomattoman ihania ihmisiä. Muutama on poiminut pullon, lukenut viestin ja laittanut meille postia. Ja kertonut sitten kirjeissään lähettäneensä pullopostimme edelleen matkaan, sillä he olivat löytäneet viestimme niin pian vesillelaskun jälkeen. Jotkut ovat lisänneet tytöille laittamaansa kirjeeseen pieniä yllätyksiä, joskus tarroja, joskus heijastimia. Kiitos kaikille!

Nähtäväksi jää, miten tänä vuonna käy. Ihan jännittää jo, meitä aikuisiakin. Tulisipa edes yksi kortti, tytöt ilahtuisivat niin.

Pitsityynyt

2011-07-06T21:22:00.001+03:00

Terassin uudistuksessa ei tainneet kangasvalinnat osua ihan nappiin. Jotenkin tuntui, että nojatuolien harmaa-musta kukkakangas oli ihan eri maailmasta kuin hempeä ruokailuryhmä. Jotain oli pakko keksiä.

Nopeaa ja helppoa - pari romanttista tyynyä nojatuoleja koristamaan. Kiinnitin pitsiliinat ensin sprayliimalla ja sitten tikkailin valkoisella langalla. Onnistui tosi hyvin niin - ainakin verrattuna siihen kertaan, kun olin vain neulannut liinaa sieltä täältä ja ommellessa se sitten venyi ja ruttaantui moneen kertaan.

Terassin somisteeksi ja syksyn lämmikkeeksi huolittiin myös mun ja siskon 30 vuotta vanhat täkit sekä seurakunnan käytöstä poistettu, taivaansininen kahvipannu, jolla on kuulemma kaadeltu kirkkokahveja monet kerrat. Ei kahta kertaa tarvinut miettiä, kun näin kannun Lähetystorilla Kiteen kesäreissulla. Hinta 10 euroa, ei ollenkaan paha hinta noin virheettömästä yksilöstä, jolla on vielä ylevä menneisyys.

Hankintamatkoilla

2011-07-05T07:12:00.031+03:00

Hauskaahan se, kun vanhoista kirjoituksista voi todeta olleensa jo vuonna 2009 epävarma siitä, mitä kaikkea kesän aikana ehtii. Sama meno jatkuu vieläkin. Totuus ehtimisistä paljastuu sitten jälkikäteen.

Käsikäyttöistä kaivonpumppua ei haettu meille vielä vuonna 2009, vaan sen vuoro tuli nyt. Kyytiin vain ja muutama sata kilometriä kohti koillista.

Reissu olikin tosi onnistunut: Pumppu yllätti hyvällä kunnollaan ja vanhan talon pihapiiri inspiroi tyttöjä leikkeihin.

Nyt pumppua pitäisi vähän rapsutella, kojeistoa huoltaa ja tiivisteitä uusia. Kyllä se pian paikoilleen pääsee, jos ei tänä kesänä, niin seuraavana tai sitä seuraavana. Ei huolta huomisesta.

Kotimatkalla vielä viilensimme itseämme talviurheilun parissa. Lahden Hiihtomuseossa oli niin hauskaa, että sinne sopii muidenkin suunnata. Suosittelemme lämpimästi!

Luistimet

2011-07-04T14:31:00.008+03:00

Taannoin potkukelkka-asioita miettiessäni Kerttu ja Korento inspiroivat minua kommenttilootan luistin-ideallaan.

Niinpä eräänä helteisenä päivänä ostin viidelläkymmenellä sentillä loppuunajetut pikkutytön luistimet. Ei löytynyt vanhoja hokkareita, mutta tuollainen tyttömäinen juttu sopiikin meille ehkä paremmin.

Varteen sovittelin töpsäkkeet maksaruohoa - siinä on kasvi, joka menestyy missä vain, jopa luistimessa.

Kiviin kirjoitettuna

2011-06-23T21:22:00.005+03:00

Ajatus kirjainkivistä oli muhinut jo pitkään. Vaan nytpä näille on käyttöäkin, kun esikoistyttönen petraa lukutaitoaan päivästä päivään.

Hauska nähdä, millaisia tarinoita kirjainkivillä kirjoitetaan. Salaa toivon pientä rakkaudentunnustusta. Jos joku vaikka kirjoittaisi: "äiti on rakas".

Kiviä on reilusti, eri kirjaimia eri määrä, ihan oikean frekvenssin mukaan piirreltynä.

Ja pitihän sitä itsekin kokeilla:

Teille kaikille ihanaisille lukijoille toivotus pihanurmelta!

Kiva, kun teitä on tullut taas lisää.

Ja se esikoinen kirjoitti vielä omat toivotuksensa pihaan eksyville.

Vaan kohta on juhannus, ja meidän tyttökolmikko lähtee kohti sukua ja rantasaunaa. Perheenpää, raasu-parka-iskä-pieni, jää kotiin potemaan ärhäkäksi ja terhakaksi osoittautunutta vesirokkoaan. Täällä olisi siis tautia tarjolla ihan ilmaiseksi. Koittakaa te muut olla fiksumpia ja hankkia rokko tai rokotus ennen aikuisikää, pääsette taatusti helpommalla niin.

Maalia vain

2011-06-16T20:54:00.013+03:00

Ei me pyörää uudestaan ole keksitty, ihan pelkällä maalilla pelattu vain. Mutta jos joku miettii, mistä löytäisi mieleisensä terassikalusteet, saattaahan sitä tästä jutusta innostua. Rahaa näihin ei saa kulumaan juuri ollenkaan, joten sille pitää sitten etsiä kokonaan toinen osoite.

Pari vanhaa tuolia kotoa; pari kierrätyskeskuksesta viidellä eurolla. Ekan oman kodin mäntyinen ruokapöytä, joka oli jo kertaalleen hylätty mummolan vintille. Sieltä vaivihkaa takaisin vohkittu ja maalia pintaan sudittu.

Uudet terassikalusteet taitavat vielä virkkauttaa pyöreän, ison maton pöydän alle. Mitä ilmeisemmin raskas ja puuduttava homma, jos olen oikein lukenut, joten tähän hätään kaivettiin matot komerosta. Sotta-Iisakkien ruokailu kun on välillä sellaista, että koko terassin peittävää terassimattoa mieluusti suojaa jollakin.

Suurta viisautta sen sijaan oli siinä hetkessä, kun ymmärsin haalia kirpputorilta piskuisia laseja maljakoiksi. Nyt en enää ole ongelmissa, kun tytöt onnellisena ojentavat poimimansa kukan.

Turmiolta pelastettu

2011-06-15T21:22:00.006+03:00

Jo kertaalleen ehdin luvata: tuon rahin saa sitten pilkkoa.

Vaan kuinkas kävi. Maalia ripsu, kangasta jokunen vaaksa, ja jo taas mennään.

Muistoja herättäviä kankaita. Patjan peittona oma tyttöaikainen sänkypeittoni. Äiti kutoi sen vanhoista vaatteista ja lakanoista. Matolla takanaan sama tarina. Äiti teki silloin, kun olin vielä lapsi.

Ja se turmiolta pelastettu rahi - isä teki sen ensimmäiseen omaan kotiini. Silloin rahi esiintyi lakattuna, mäntypuisena ja murretun vihreällä kankaalla päällystettynä.

Synnyinvuoteni Avotakat olivat vanhoja jo silloin, kun selailin niitä kotitalon varastossa. Nyt ne ovat kai jo tosi vanhoja, vaikka itse kuvittelen eläväni elämäni parhaita vuosia.

Kuvat yläkerran lasitetulta parvekkeelta, jossa tätä nykyä tarjolla romanttista oleilua sitä kaipaaville kaunosieluille.

Terassituolit

2011-06-13T07:00:00.020+03:00

Terassin upouudet lekottelutuolit. Vanha pinnasohva sai siirtyä yläkerran parvekkeelle, kun alkoi tehdä mieli kunnollista ruokailuryhmää alakerran lasiterassille. Mutta ruokailutuolien lisäksi tarvittiin joku rentoutumispaikkakin, ja siinä kohtaa kuvaan astui kierrätyskeskus.

Kaunottaret alkuperäisasussaan. Yhtenä päivänä katselin ja mietin; toisena ostin. Ostohaluja vähensi päätös siitä, etten enää osta uusia tuolia verhoiltavaksi, kun kaikki vanhat tuoliprojektit (linkki ja linkki blogiaikana valmistuneisiin) on nyt vihdoin saatettu loppuun asti.

Ostoksille kuitenkin lähdettiin. Hinta 10€/kpl. Tuumin tuolien muodon olevan niin yksinkertainen, että selviän pelkkien irtopäällisten teolla. Mutta entiset pehmusteet olivat jo niin väsyneet, että irtopäällisten teko olisi ollut silkkaa tuhlausta.

Kunnon remontti siis. Kaikki pois.

Alta paljastuivat teolliset jouset, meriheinää ja osia alkuperäisestä päällikankaasta.

Kulttuurihistoriallinen kunniateko jäi tällä kertaa tekemättä. Jouset saivat mennä, kun uuden uutukainen vaahtomuovi astui tilalle. Järkyttävä päätös, mutta toisaalta tuolit ovat uuden ajan huonekalut - ei niissä ollut sidottavia jousia, jotka olisin voinut kiristää uuteen uskoon. Ja toisaalta tuoleista oli tulossa vain terassituolit ja kun niiden valmistumisella oli kova kiire, tuntui, että vaahtomuovin valinta oli tällä kertaa perusteltavissa.

Vaahtomuovi tarvitsi tukevan perustan, ja niinpä verstaalta haalitut jämäpalat vaneria ja mitä-lie-levyä pääsivät projektiin mukaan.

Sitten sitä uutta, hienoa vaahtomuovia. Liimattu maitoliimalla levyjen pintaan.

Ja vielä vanukerros pintapehmikkeeksi.

Liinauskankaankin nitskuttelin kiinni, vaan siinä kohtaa tekemisen tahti yltyi niin hulvattomaksi, ettei kuvaustaukoja enää pidelty. Lopuksi verhoilukankaat, piilo-ompeleet, ja nyt sitten vain laiskotellaan.

Valmista alle viikossa. Uskomaton tahti, kun vertaa edellisiin tuolihommiin.

Lepuuttajan suojat

2011-06-11T20:12:00.004+03:00

Veneilijän kesäinen pikatikki.

Veneen mukana tulleet lepuuttajat olivat melkoisen nuhjaantuneet. Pesu olisi saattanut auttaa vaan ei sekään olisi poistanut halpakaupan tekstejä leppareiden kyljistä.

Joten ompelukone käyntiin vaan. Trikoosta soiro, ylä- ja alareunaan nauhakujat ja niihin kiristysnarut. Onhan noita lepuuttajan suojia nähty ennenkin, vaan eipä ole muilla pilkullisia niin kuin meillä nyt.

Suojien sanotaan suojaavan lepuuttajia likaantumiselta ja auringon vaikutuksilta ja lisäksi estävän lepuuttajien aiheuttaman natinan. Varmasti näin, mutta meidän pikkukippoon lepuuttajan suojat tarvittiin puhtaasti esteettisistä syistä.

Jakkaran uusi elämä

2011-06-07T15:06:00.005+03:00

Muistattehan putkirunkoiset pikkujakkarat, joissa on vain ohuesti pehmustetta ja päällisenä punaista tai sinistä keinonahkaa valkoisin terein somistettuna?

Sellaiseen yksilöön törmäsin kierrätysmyymälässä ja vaikka pidin kolmen euron hintaa kovana, mukaan se tarttui. Välillä ihan huvittaa oma nuukuus kirppareilla. Muuten kyllä saattaa laittaa euroja menemään, mutta mikään vanha ja toisen hylkäämä ei saisi maksaa mitään.

Jakkaran jalkoihin suhautin keltaista spraymaalia aikuisten illassa. Virkkausta aloittelin tämän kesän ekalla rantareissulla, jatkoin takapihan leikeissä ja viimeistelin etukuistilla. Kesäkäsityö parhaasta päästä.

Meinasin lintsata ja jättää vanhan päällisen purkamatta. Ajattelin, että kyllä se virkattu päällinen vanhan keinonahan pintaan sopii. Vaan ei sitä ihminen luonnolleen minkään voi.

Ensin vanhat pois, ja voi mikä yllätys paljastui: vanha sanomalehden sivu toimitti jotain virkaa jakkaran sisuksissa. Ja mikä hauskinta, pieni googletus Iltaset-lehden nimellä sijoitti jakkaran seitsemänkymmentäluvun alkuun. Olipa onni, etten oikonut jakkaran teossa. Olisi muuten jäänyt Iltaset-lehden kesäinen Kissajahti-kilpailu minulle täysin vieraaksi.

Vesille venosen mieli

2011-06-04T22:18:00.007+03:00

Viime kesänä sanoimme kyllä kiitos ja ostimme kahdeksankymmentälukulaisen muoviveneen.

Hyvä ostos, vaan olipa veneessä sellaistakin, mikä harmitti. Ruskearaitaiset, läntikkäät patjasarjat saivat aikaan inhon väreitä: mielikuvituksesta tulvi mitä ällöttävämpiä törkyjä patjojen historiasta, ja siltä seisomalta oli selvää, että patjat kyyditetään jäteasemalle. Meidän väki saa käyttöönsä uudet, puhtaat pehmukkeet.

Ja sitten töihin. Mittaamaan, kaavoittamaan, leikkaamaan vaahtomuovia. Liimaamaan vanukerrosta vaahtomuovin päälle ja vihdoin myös sovittelemaan ommeltuja patjapusseja. Pitkät metriketjut patjakankaiden alapuolelle helpottamaan pukemista. Lopullinen timakkuus saavutettiin päällystetyillä napeilla, jotka verhoilijatuttava teki käden käänteessä.

Sitten vielä verhoja ja tyynyjä ja mittoihinsa leikelty kuramatto, ja jo oli veneilijöiden mielenrauha taattu - ei enää muiden likaa, tästä lähin vain näitä omia, kotoisia sotkuja.

Koko urakka tehtiin viime kesänä, vaan vasta nyt riitti aika kuvaamiseen.

Tänään pöllytettiin, pyyhittiin ja puunattiin venettä. Sitten vesillelasku. Kuvittelimme kurvaavamme pian kaupungin ympäri kohti jäätelökioskia. Vaan kuinkas kävi?

Moottori sanoi hitaasti nön-nön-nön-nön eikä edes yrittänyt käynnistyä.Tyttökolmikko kipattiin nopeasti kotiin haaveilemaan veneretkestä, ja siinä se taika kai sitten olikin.

Moottori heräsi talviuniltaan ja niin sitä mentiin.

Pikkuviemisiä

2011-06-03T21:25:00.000+03:00

Yhdelle tulevalle koululaiselle pikkuruinen vieminen.

Ja tulevan koululaisen pikkuveljille vielä pikkuruisemmat viemiset.

Koululaisen paketissa hiuslenkit, rintamerkki ja sormus sekä pari magneettia. Pikkuveljille magneetteja kummallekin.

Potkukelkkailua

2011-05-31T17:44:00.003+03:00

Toissailtana näin jossain päin internetiä kuvan potkukelkasta ja kukkaruukusta; tänään vastaava asetelma on nähtävissä meidän alapihalla.

Into oli suuri, kun idea syntyi. Viime syksynä korjattiin jäteasemalta talteen hyväkuntoinen lasten potkuri, joka jo kunnostettiinkin. Siinä samassa varaston ylisille päätyi aikuisten harmaantunut potkukelkka, jonka puuosat olivat niin hapertuneet, että vaativat kokonaan uusimista.

Vaan kesäiseen käyttöön isompikin kelkka kelpasi sellaisenaan. Uuteen tehtäväänsä nähden se oli melkein liian hyvässä maalissa: vähän piti harmaalla spraymaalilla piilotella kelkan alkuperäistä sinistä väriä. Samoin kaareva eturauta hohti turhan punaisena, joten siihenkin ripsu maalia pintaan. Ja samalla harmaalla jatkettiin rottinkikorin ja -sydämen kanssa.

Sitten kukat kyytiin ja muurin kupeelle.

Tykkään asetelmasta, vaikka vähän yksinäiseltä se näyttää. Kukkien kasvu korjaa varmaan tilannetta vähän, mutta jotain tuo näyttäisi kylkeensä vaativan. En vain millään keksi, mitä se olisi. Keksittekö te?

Kesälahjoja

2011-05-29T21:32:00.001+03:00

Ylihuomenna meille raikaa suvivirsi: kirmaamme kesälaitumille koko tyttökolmikko ja unohdamme eskarit, päivähoidot ja opiskelut. Juhlistamme vapaan alkua rantaretkellä, mutta ennen sitä on aika kiittää.

Siispä kiitos hoitajat, että luotsasitte taas tyttöjä vähän elämässä eteenpäin. Kyllä me nyt taas pärjätään omin voimin aina syksyyn asti.

Mainioita pussukoita Hipun mainiolla pussukkaohjeella. Kiitos ja kumarrus myös sinne päin!

Ensin pari mummo- ja mummu-merkkistä kokeiluversiota äitienpäivän tienoilla.

Nyt seitsemän lisää. On siinä ylimääräisiäkin, mutta eiköhän nuo löydä ottajansa.

Hoitajien k.e.s.ä -pussukoihin piilotetaan vielä lahjakortti jätskikiskalle ja paketti kruunataan tyttöjen tekemillä jätskikorteilla. Kunnon kesävarustus siis.

Mainio eläinkangas on Almedahlsin puuvillakangasta Eurokankaasta. Kaunista ja kallista. Edukseen tällaisissa pikkutöissä, joissa kuosi yksityiskohtineen pääsee hyvin esille eikä kangasta tarvitse ostaa metritolkulla.

Yllättävä yhdistelmä

2011-05-24T09:41:00.005+03:00

Lähdimme pienimmäisen kanssa puutarhalle tomaatintaimia ostamaan. Matka pysähtyi tämän tästä voikukkapeltoihin: kiireesti äidille kukkia poimimaan. Perillä tyttö kimppuineen sulatti puutarhurin sydämen, ja kotiintuomisina meillä oli kaupanpäällisiksi ojennettu vaaleanpunainen ruusu.

Kohta kotiin päästyämme ruusu oli kokenut kovia tytön käsissä: vartta piti lyhentää reilusti. Vaan yksinäiseltähän tuo kaunokainen näytti yksin vaasissaan.

Onneksi esikoinen poimi kotimatkallaan mustikanvarpukimppun. Hämmästyneinä huokailimme keväänvihreiden mustikanvarpujen ja ruusun kauneutta. Sattumalta syntynyt kimppu, vaan kauniistakin kaunein.

Vaasiksi pääsi vastikään valmistunut pikkuinen säkki. Korkeapolttoista kivitavarasavea. Kaulittu ohueksi, rypytetty ruukuksi. Lopuksi käsitelty rautaoksidilla ja kirkkaalla lasitteella. Viime silaus vielä nahkanauhalla.

Kruunupipo

2011-05-21T07:30:00.004+03:00

MakaMarrin Anna laitteli mainion ohjeistuksen kruunupipon ompelusta. Siitä inspiroituneena surautin pienimmälle kukkaispipon. Kiva, vähän erilainen pipon malli ja ompelutöiltään ihan naurettavan helppo ja nopea.

Kangas tilkkulaarin vanhoja aarteita, Eurokankaasta alun perin hankittu.

Trikoomekko

2011-05-20T07:15:00.009+03:00

Mukava, yksinkertainen trikoomekko on ollut hakusessa. Koska oma mielikuva mekosta oli niin selkeä eikä kaupoista löytynyt juuri sellaista, oli peli selvä: kankaat esiin ja tekemään.

Piirtelin kaavan Joka tyypin kaavakirja II:sta vähän kirjan vinkkien mukaan soveltaen. 3/4-hihat, pidempi helma ja savupiippukaulus. Kankaana tummanruskea trikoo, taitaa olla taannoisia Triteksin ostoja ja Nanson trikoota siis. Tosi ihanan pehmeä, mutta silti kuosinsa pitävä kangas. Vähän enemmän jos olisi kangasta ollut, olisi savupiippukauluksesta saanut vielä korkeamman, mutta hyvä näinkin.

Tällä mekolla tohtii sekä mennä kylille että istua hiekkalaatikon reunalla. Ihan suosikki, päällä valmistumisestaan asti miltei tauotta. Kaava sattui kerralla nappiin: näitä pitää tehdä enemmänkin, kun kerran ovat mieluisia ja helppoja.

Kelkasta tippunut

2011-05-19T07:00:00.014+03:00

Kolmas liina ei enää ehtinytkään eilisen liinakaksikon matkaan. Taisi olla hitunen enemmän työtä, vaikka koneella napit surruuttelinkin (linkki aiempaan ohjeistukseen nappien koneompelusta).

Kun katselin tätä liinaa heti puista oton jälkeen, meinasi ensin hermostuttaa kovasti. Siinä oli just ne elementit, joista en tykkää: perusmummoraidat päissä, sitten tasaista vaan. Kukahan sitä oli tämänkin mennyt kutomaan? Puuttui enää hapsut päistä ja haljumpi väri, niin mummoliina olisi ollut valmis. Kai ne kivoja on tuollaisetkin, mutta kun oma äiti kutoi niitä aina vain, niin minun pitää vähän kapinoida, eikös se ole tyttärien tehtävä?

Kantit ja nappirivit kehiin, ja jo jäi mummoliina unholaan. Nyt liina tuntuu ihan mieleiseltä, passaa värien ja mittansa puolesta kivasti tuonne etukuistille.

Puut tyhjiksi

2011-05-18T07:20:00.014+03:00

Tempaisin loppukirin poppanaloimen kanssa ja sitten nips-naps - loimilangat poikki.

Pari mieluisinta liinaa pääsi pikapikaa viimeistelyyn: ensin silitin liinan päähän suikaleen tukikangasta, sitten hurruuttelin moneen otteeseen kolmiaskelsiksakilla. Lopuksi leikkelin ylimääräiset loimilangat pois ja ompelin kantit leveistä kangassuikaleista.

Kaksivärinen loimi oli ihan kiva juttu - ainakin tässä tasaraitaliinassa. Yritin parhaani mukaan painella kudetta luhalla hellästi, lyömisestä ei juuri voi puhua. Kuteen tiheydeksi tulikin 3-4 kudetta/cm - harvalta näyttää nyt suoraan puista otettuna, mutta jos pesut pintaa vähän saostaisivat.

Toinen liina sai kanttinsa kuviollisesta puuvillakankaasta, näkyi olevan vielä viimevuotista Liinun takkikangasta tallella.

(Melkein) yksivärisessä liinassa kaksivärinen loimi näyttää vähän toiselta. Käytettyä tulee varmasti ja kun pesuissa pehmenee, niin paranee entisestään. Kumman kovaa tuo munakoison värinen kude vain oli.

Nyt sitten vain mietitään, mitä seuraavaksi. Kapeahko musta mattoloimi varmaankin, mutta millä sidoksella? Niisivarsia ois neljät, polkusia kuudet, jonkin verran näkyy ne rajoittavan valintaa, mutta eiköhän sitä jotain keksitä. Vinkkiäkin saisi antaa, jos jollakulla olisi jotain mielessä.

Kori mukaan ja pihalle neulomaan

2011-05-17T09:12:00.000+03:00

Pieninkään ei enää maistele multaa, mätä hiekkaa siskon päälle tai pyllähtele pitkin pihaa. Nyt harjoitellaan vaihtokauppoja, odotetaan vuoroa ja autetaan toisia. Välillä leikitään yksin, välillä kaksin, välillä ison joukon kesken. Äidistä ei enää ole niin väliksi.

Ja minä kitken, kastelen, haravoin, leikkaan, istutan ja harvennan. Vaan loppuu ne rikkaruohotkin aikanaan. Mitä sitten tehdään?

Esiin kaivetaan terhakka oranssi pärekori, oman äidin peruja, autenttisessa asussaan. Sisälle surautetaan sileä pellavakankainen vuoraus ja pian takaisin pihalle testaamaan.

Toimii! Lanka juoksee korista vinhaa vauhtia. Olen läsnä ja hyvillä mielin. Neuletyö etenee, lapset nauttivat huomiosta ja minulla ei ole enää kiire mihinkään. Win-win-tilanne parhaimmasta päästä.

Nappivirkkuu

2011-05-13T19:45:00.002+03:00

Eka itsetehty nappikoru valmistui jo yli kaksi vuotta sitten. Vaan oi, mikä innovaatio Suuressa Käsityölehdessä olikaan (5-6/2011): nappikorun voi valmistaa virkaten. Enpä olisi itse koskaan keksinyt.

Siinäpä siis laittelin tunnin telkkariohjelman aikana kolme korua tulemaan. Vähän kyllä oikaisin ja lintsasin puolet neljäreikäisten nappien rei'istä - kuvassa näyttävät kaipaavan täytettä, kaulassa lintsausta ei onneksi huomaa.

Helppoa ja hauskaa, vaan ihme kyllä - nappilaatikko ei näistä juuri keventynyt.

Ruskeasävyinen koru on mulle; kaksi muuta niille, jotka kuitenkin ovat vaatimassa omia korujaan, kun näkevät minun uutukaiseni.

Sydäntoppinen

2011-05-11T20:25:00.001+03:00

Eilinen nappi-inspiraatio kantoi tänään vaatteeksi asti: halusin tehdä vaatteen, johon voisi istuttaa sydännapit.

Sydänkangasta oli jäljellä vain pieni soiro, joka riitti juuri ja juuri uusimmasa Ottobressä (3/2011) olleeseen liivimekkoon. Helma tosin ei ole kaavan antamissa mitoissa, sillä halusin tästä vaatteesta ennemminkin topin kuin mekon. Helpompaa toisen juosta, istua ja pomppia, kun helmoissa on pituutta niukasti.

Tekeminen meinasi tyssätä siihen kohtaan, kun huomasin, että alkuperäiset ajatukset eivät toteudu sellaisenaan. Sydänkangasta oli niin vähän, että topin alareuna pilkotti navan korkeudella. Sopivaa kangasta helmarimpsuun ei niin vain löytynytkään ja homma alkoi tuntua työläältä. Onneksi sinnikkyyttä on nykyisin enemmän kuin takavuosina ja niin vain mekkonen valmistui.

Mun vuoro

2011-05-10T15:36:00.004+03:00

Olen aiemmin lueskellut muiden kokemuksia nappihommista: addiktoivaa puuhaa kuulemma. Tänään oli minun vuoroni kokeilla.

Ja samaan kuoroon liityn minäkin: kangasnappien tekeminen on äärimmäisen helppoa ja hauskaa. Pienistäkin kangastilkuista saa tällä tavalla jotain tosi kaunista.

Tilasin nappipohjia ihan vain kokeeksi 50kpl:tta. Että jos innostun, niin sitten voi tilata suuremmankin satsin.

Ja wau! Kivaa on. Kohta on tyttöjen tukat väärällään iki-ihania hiuslenksuja.

Kaiken lisäksi tällaiset pienet hiuslenksut ovat parhaita tyttöjen ohuissa hiuksissa.

Katsotaan nyt, millaisia hiuslenksuja ja muita koristeita syntyy sitten, kun on oikeasti aikaa keskittyä puuhaan. Nämä ensimmäiset kun on tehty kaiken muun tohinan keskellä.

Ehkä hauskinta on se, että Liinu, 6 vuotta, on tosi näppärä näissä hommissa. Kivaa yhteistä puuhaa meille. Vähän suunnittelin tästä jo ohjelmanumeroa Liinun tuleville 7-vuotissynttäreille. Saattaisi kaveritkin tykätä, jos saisivat itse valita nappikankaat ja lenksut ja tehdä itselleen ihan omanlaiset hiuskoristeet.

Edit: Kumilenkkien kiinnitykset tehtiin ihan kiepauttamalla. Ensin vetäisin kumilenkin pään metallilenkin läpi. Käytin tässä ohutta lankaa apuna, sillä ei kumilenkki muuten lenkistä helpolla läpi tule. Sitten pujotin kumilenkin toisen toisen pään syntyneen kumilankalenkin läpi ja kiristin. Helpot ja nopeat laitella ja voi myös vaihtaa, jos kumilenkki väsyy.

Uusi keittiö

2011-05-04T20:30:00.003+03:00

Kannettiin leikkimökin vanha muovihella mäelle; tuotiin upouusi minikeittiö tilalle. Kyllä nyt kelpaa.

Minikeittiön runko, Askon vanha, kaksiovinen seinäkaappi, ostettu kierrätyskeskuksesta. Hinta 15€.

Hellan nappulat haettu elektroniikkaromukierrätyksestä. Sopi siellä asiakkaan itse nykiä irti mieleisensä nappulat. Valikoimaa oli suunnilleen sadan hellan verran. Hinta 1€.

Hana kierrätyskeskuksesta. Hintaa määritti käyttötarkoitus: "Jos noin hyvään käyttöön on menossa, niin sanotaanko puolitoista euroa." Tiskiallas halpahallista astiaosastolta. Hinta 3,90€.

Uuninluukun pleksi, kaapiston metallijalat, maalit ja muut tarvikkeet omista jemmoista. Ilmaisia siis?

Kaunis, edullinen ja lapsille mieleinen. Tuskin enempää voi pyytää? Aika kiva iskä meidän perheessä, kun tällaisia värkkää.

Vuolaisu

2011-05-02T20:55:00.000+03:00

Keväisen räntäsateen ja huiman kolmen asteen lämpötilan kunniaksi vuoltiin vanhemman tytön kanssa nimikylttejä kasvimaalle. Asta-myrskyä on kiittäminen näistäkin kepeistä - kun kaupunki korjaa tukkipuun pois, jäljelle jää mittaamaton määrä askartelumateriaalia.

Muistelen lukeneeni, että spriiliukoisen tussin ja kuulakärkikynän jäljen aurinko haalistaa pois heti alkumetreillä, mutta lyijykynän jälki kestäisi keliä paremmin. Saapa nähdä miten käy?

Nyt vain odotellaan, että se maa - ja mieluusti ilmakin - lämpiäisi edes hitusen.

Mekko kevään juhliin

2011-05-01T15:08:00.004+03:00

Pitkän tauon jälkeen ompelupuuhiin ryhtyminen hirvitti. Olevinaan iso homma - yhden mekon ompelu. Vaan kun päästiin alkua pidemmälle, niin hommahan sujui kuin rasvattu ja valmista tuli heti kohta aloituksen jälkeen.

Kaava: Ottobre 3/2008

Mekon koko 128cm

Hain, ja mielestäni sainkin, Liinun mekkoon suloista vintage-henkeä. Kangas on aika arkisen oloinen, ohut puuvilla Eurokankaasta, mutta väreiltään tosi mehevä. Vyötärön punainen kaistale on puuvillaa sekin.

Samanoloisia vintage-mekkoja näkyy olevan myynnissä ainakin Bodenilla. Tosi suloisia, niin kuin melkein kaikki vaatteet siellä.

Mekon alle tekaisin myös kaksinkertaisen alushameen huntutyllistä, vaan ei sitä ainakaan ensimmäisiin juhliin huolittu mukaan, vaikka muuten suosiossa onkin.

Asua täydennettiin vielä hiuslenksuilla: kiipesin hakemaan vinttikamarista oikeanväristä lankaa jonkinlaisen hiuskoristeen virkkaamista varten vaan huopapala olikin ensimmäisenä käsillä, ja niin siitä sitten leikeltiin tukkakoristetta.

Kevään tarvekaluja

2011-04-28T13:43:00.004+03:00

Minun puolestani pääsiäinen sopisi siirtää vakituisesti huhtikuun loppumetreille, jos sillä taattaisiin pyhien mahtavat pihakelit. Moni pihapuuha on nyt tehty ennätysaikaisin - lisäksi moni pihan tarvekalu valmistui juuri sopivasti.

Voiko kottikärryihin rakastua?

Näköjään voi.

Vähän hirvittää, kun parkkeerasin kärryt haravoinnin jälkeen takaisin omalle paikalleen leikkimökin seinustalle. Jokuhan voi sieltä tontin takanurkasta vaikka varastaa minun rakkaimpani!

Kärryt ovat vanhat, muutamia vuosia työnnellyt. Maalit on vanhoja nekin, mikä mitäkin tarkoitusta varten hankittu ja nyt kunnollisen pohjamaalikerroksen päälle sudittu.

Hiekkalaatikon kakuntekopöytä vaati uusintamaalauksen nyt kolmannen kesän alussa. Vaan ei taida uusi hieno maalipinta enää erottua tuolta keskeltä?

Marjapensastuet olisivat olleet tarpeen jo viime kesänä. Mikä ihme noita puskia kasvattaa, kun nekin vasta kolmatta kesäänsä aloittelevat. Viime syksynä poimin marjoja aivan katteen pinnasta ja manailin. Vaan tänä kesänä sekin on toisin.

Näkyvät muuten myyvän marjapensastukia parhaimmillaan kolmenkympin hinnalla. Kun se kerrotaan kahdeksalla aidattavalla puskalla, niin säästöä syntyi yli kaksisataa, kun kaupan sijasta haki laudat verstaan ylisiltä ja ähräsi itse tovin.

Samalla meiningillä valmistuivat myös leikkimökin rännit. Veden ohjaukseen taidetaan laitella ihan vain ketjut, jos siihen jotain ylipäänsä tarvitaan.

Viimeisimpänä vastaus lattialla lojuvien lippujen pyyntöihin. Että eikö sitä vois tehdä sellasen telineen, johon lapset saisivat itse laitella liput nätisti pystyyn?

Näköjään sitä vois ja tekis myös.

Neuletakki

2011-04-23T19:46:00.007+03:00

On se onnellista, kun saa matkustaa autossa ensin reilut tuhat kilometriä ja heti muutaman päivän päästä vielä pari sataa kilometriä lisää. Eikä tartte itse ajaa, vaan voi N E U L O A koko matkan.

Automatkailua on kiittäminen Liinun uudesta neuletakista. Takin perusohje on Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin kirjasta Neulekirja Tähkäpää ja muut lempineuleet. Tykkäsin ohjeesta, sillä ommeltavia saumoja ei jäänyt ja kokoja perusneuletakkiin on vaikka minkä ikäiselle lapselle, aina 90cm:stä 160 cm:iin. Lisäksi takki on mukavan kapea. Leveyden puolesta voi hyvin neuloa vähän kasvunvaraa: itsekin tein 127cm:lle tytölle 140cm koon mukaan. Hihat on vähän reilut, mutta pitää voi hyvin jo nyt.

Omia muokkauksia ohjeeseen on perusjoustimien vaihtaminen palmikoihin sekä nuo etuosan palmikot ja suora helma, mutta muutoin ohje toimi sellaisenaan, jopa seiskaveikan tiheys vastasi ohjetta vitosen puikoilla neuloessani.

Minulle uutta tässä oli i-cordin neulominen etukappaleiden reunaan. Onnistui hyvin ja antoi kaivattua timakkuutta etureunoihin. Olen ollut aika täpinöissäni, sillä neulomisitsetunto kohoaa kovasti aina sen myötä, kun kokeilee uusia juttuja ja onnistuu niissä.

Herkkäihoista Liinua ajatellen lankavalinta ei vain ollut onnistunut - tämä toki oli jo tiedossa jo silloin, kun takin tekoa aloitin. Niinpä vuoritus oli välttämätöntä, mutta tyttö itse tuumi, että pelkkä kauluksen vuoritus riittää hyvin. Trikoota suirot - käsinompelua rutkasti: vetoketju kiinni pariin kertaan edestakaisin ommellen ja sitten vielä trikoovuori kiinni pienillä piilopistoilla.

Työtä oli, mutta takista tykätään molemmat. Kyllä käsinneulottu vaate on ihan parhautta. Joustoa mukavasti, ei painavia saumoja ja kuvioita oman mielen mukaan.

Tämä onnekas ja nopea projekti meinaa yllyttää minua johonkin uskomattomiin sfääreihin. Olen alkanut haaveilla Sylvistä. Tiedättehän sen ihanan neuletakin? Lankavalinta vain on niin vaikeaa, että puikoille hyppäsi jo paljon pienempi korviketyö. Ettei vain mene aika hukkaan tässä mietiskellessä...

Kiskatäydennystä

2011-04-22T14:31:00.006+03:00

Mitä sitä sitten sinne kiskalle tarvittaisiin?

No ainakin myyntitiski, johon voisi laittaa ne ruoat, jotka asiakas haluaa ostaa. Ja uusia ruokia - puikkojätskejä nyt ainakin kaiken entisen lisäksi.

Ja kassakone. Ja hinnasto tietysti.

Sekä lippu. Se sellanen pingviinilippu, joka on aina jätskikiskalla. Ja teline sille lipulle kanssa.

Jep, jep. Nyt pitäisi kioskileikin onnistua. Näkyy sitä aikuisetkin innostuvan kiskaleikistä, vaikka joskus sitä miettii, onko tässä touhussa enää mitään järkeä. Kun huomaa kuvaavansa leikkimökin leikkiruokia, irrottavansa niitä taustastaan Photoshopilla ja tekevänsä julkaisuohjelmalla sitten ihan oikeaa hinnastoa lasten käyttöön... Mutta toisaalta; onhan nuo kaikki lapsille mieleisiä ja itsekin niistä iloitsee, joten kai tässä touhussa joku järjen hiven on. Kivaa se ainakin on.

Pingviinilipun teline on vanhaa mallia, toteutettu ekan kerran jo toissa kesänä. Lipussa itsessään käytetty siirtopaperia apuna. Hinnasto on laminoitu ja ripustettu työpaikan kaatopaikkakuormasta pelastettuun viiritelineeseen. Puikkojätskeihin mallia ja ideaa saatu Käsityölehdestä, olisko ollut joku viime kesän numero.

Ja nyt vain kiskalle jäätelön syöntiin, siitä se kesä alkaa.

Noidan kissa

2011-04-17T19:09:00.001+03:00

Melkoinen pikatikki - kissa virpojien palkkakorina toimineen kahvipannun kylkeen. Idea noidan kissasta taisi muhia vuoden, mutta toteutui sentään joskus.

Kissa ja kannu pääsevät nyt virpomiskeikkojen jälkeen kuistille kukkapurkiksi. Ovat siinä pääsiäispyhät ja sitten taas vuodeksi komeroon, kissa ainakin.

Tervetuloa kiskalle!

2011-04-16T13:52:00.000+03:00

Idea taisi tulla jo edelliskesänä, kyltin toteutus seuraavana ja lopullinen grande finale: kyltin paikoilleen ripustaminen tänä vuonna.

Kioskileikkejä on leikitty kaikki kolme kesää, mutta nyt kiskan ilme miellyttää omaakin silmää. Toki kioskitavaraa tarvitaan vielä lisää - pää höyryää täynnä ideoita ja intoa, vaan mitä tekevät tytöt? Vilkaisevat kylttiä - joo, hieno on - ja jatkavat kevään ensimmäisten perhosten ihastelua.

Yhtä kaikki - tärkeitä ne on molemmat - niin kyltit kuin perhosetkin, eikö vain?

Ystäväkirja

2011-04-15T10:03:00.001+03:00

Vanhin tyttö on eskari-ikäinen ja siihen ikään, jos mihin, näkyvät kuuluvan ystäväkirjat. Useampaan kirjaan on saatu jo itse kirjailla tietoja, mutta omaa ystäväkirjaa ei vain ole tullut hankittua.

Vaan kun idea syntyi, toteutus tapahtui siinä samassa ja hiphei, nyt Liinullakin on oma, omanlainen ystäväkirja.

Noiden kuvakirjojen teko on ihan huippua, niitä tekisi iloksensa päivät pitkät, vaan onhan niillä vähän hintaakin. Taisi tämäkin ystäväkirja tulla kaupan versioita hinnakkaammaksi, mutta on se ainutlaatuinen, ihana muisto.

"Kun me yhdessä äidin kanssa tehtiin kirjaa, mietittiin kysymykset ja sitten se oli tullut postilaatikkoon sillä välin, kun oltiin reissussa."

"Nyt saan antaa kirjan ystävilleni lainaksi kysymyksiin vastaamista varten. Kenelleköhän minä tätä ensimmäisenä lainaisin?"

Muotitietoinen?

2011-04-11T09:20:00.002+03:00

Lörppähattuja näkyy vilistävän joka puolella. Aika hauskoilta ne omaankin silmään näyttävät.

Leikkelin muutaman pipot, kun Mikunlokissa oli tosi mainiot ohjeet ja sitten heti kohta sovittamaan. Vaan eipäs lörppää kerralla nielaistukaan. Isomman tytön kohdalla vaadittiin pehmitystä aika tavalla - hän kun olisi tahtonut aina vain niitä tavallisia neliöpipoja, jotka omaan silmään näyttävät jo vähän eilisiltä.

Niin siinä sitten vakuuttelin: "Katso nyt, tälläisiä hattuja sitä nykyään käytetään. Naapurin tytölläkin on tälläinen, ja sillä ja tuolla ja ties kenellä muulla. Kaikilla muilla varmaan ja sinä et suostu käyttämään! Eikö nää nyt ole aika kivan näkösiä?"

Pientä taipumista havaittavissa. Lörppää ulkoilutetaan tänään eskarireissulla, saas nähdä, mikä on iltapäivän tuomio, kun se hattu on vielä harmaakin.

Vaan eiköhän se niin mene, että kohta osat vaihtuu. Parin vuoden päästä minulle perustellaan mitä mielikuvituksellisempia vaatevaatimuksia samallla tavalla: "Kaikilla muilla on sellaiset, katso nyt, naapurin tytölläkin ja kavereilla..." Että sitä saa, mitä tilaa, se on varma se.

Pienempi tirriäinen tykkäsi hatustaan heti. Heilutteli onnellisena päätään ja nautti lörpän heilumisesta. Ja se heiluttaminen oli sitten niin kivaa, että ne kaikki sovituskuvatkin olivat sen mukaisia. Joten ei niitä nyt sitten tällä kertaa ollenkaan.

Vaan takametsän puolella oli palokärki tehnyt talven aikana tekosiaan: tomerasti oli taottu, kun puun paksuudesta puuttui jo puolet.

Pari kuvaa sähköpostin matkaan ja pyyntö kaupungintalolle puun kaatamisesta. Ja niin vain, alle 24 tuntia viestin avaamisesta puu pötkötteli maassa eikö minun enää tarvinnut pelätä sen kaatuvan suoraan meidän pihalle, leikkivien lasten tai minkään muunkaan päälle. Uskomattoman terhakkaa toimintaa, kiitos ja kumarrus kaupungin sedille. Täällä ollaan tooosi tyytyväisiä.

Villahousutyttö

2011-04-06T11:00:00.003+03:00

Sieltä se kevät nyt on tulossa. Hanget häviävät, purot solisevat ja vaatteet kevenevät. Vaan meilläpä tarvittiin uudet villahousut ja sieltähän ne puikoilta putosivat.

Ei sillä, että takatalveen varautuisin. Sattui vain niin, että villatakkeja on aika pino, vaan ei housuja ollenkaan. Kävishän ne farkut tai sammaritkin, mutta onhan se suloista, kun tyttö on kokonaan villainen. Äidin oma pieni villavauva, kohta kolme vuotta.

Ohjetta katselin verkkoneulelehti Ullasta. Tietysti silmukat ja muut sai laskeskella uusiksi, kun langaksi sattui ohjeen lankoja paksumpi seiskaveikka. Vaan onpahan ainakin lämpimät pöksyt - ja väriltään neutraalit, että passaa niiden kaikkien villatakkien kanssa kauppa- ja kaupunkireissuille, kun kelitkin kohta antavat myöten.

Vielä on talvea jäljellä (lausutaan ponnettomalla äänellä)

2011-03-28T09:52:00.004+03:00

Saimme nauttia keväästä yhden päivän verran. Purot virtasivat, vesi solisi ja me joimme ensimmäiset terassikahvit.

Vaan nytpä on toisin. Lunta tuiskuaa, pakkasta riittää. Kevätpipot ovat olleet jo tovin valmiina, vaan ei näytä olevan tarvetta niille.

2,5-vuotiaan pipo 85 silmukalla ja kolmosen puikoilla

6-vuotiaan pipo 100 silmukkaa ja samat kolmosen puikot.

Lankana Novitan Miami, jonka olevinaan ostin bambu-puuvilla -seoksena, mutta kotona huomasinkin sen olevan puuvilla-akryyli-sekoitetta. Toisaalta hyvä niin, sillä keinokuitu antaa puuvillalangalle eri tavalla kimmoisuutta.

Isomman tytön pipon huipusta ryöppyää kimppu omenankukkia; pienemmällä (hoitotädin) pupu porkkanoineen tarkkailemaan maailmaa.

Vielä on talvea jäljellä

2011-02-25T20:02:00.001+02:00

Ihan oikea käsityö - ei mikään pelkkä tietokoneella istuskelun tulos! Hyvä minä!

Pipon malli muotoutui tehdessä ja lopputulema näkyy olevan mieleinen. Alkuun valepalmikoita, sitten suoraa oikeeta. Sitten kavennukset viidessä kohdassa ja lopuksi 12 viimeisellä silmukalla kolme erillistä i-cordia. Vielä sisäpuolelle mikrofleeceä vuorikankaaksi. Lopputuloksena hyvä, lämmin ja kutittamattoman pehmeä pipo.

Kauluri saanee vuorituksen myös - nyt vuorittamattomana se huolittiin vain puvun päälle koristeeksi.Se onkin pelkkä suora tuubi, samanlainen kuin Vilpun oma, joka on ollut melkein jokapäiväisessä käytössä.

"Metro etenee kovaa vauhtia, pääset suoraan ruutuun 11"

2011-02-22T09:31:00.008+02:00

Talvilomaintoa nostatetaan meillä päin pelaamalla Talvilomapeliä.

Photoshopattu, väreissä tulostettu ja lämpölaminoitu pelilauta päässee tiiviiseen käyttöön ennen ensi viikkoista lomaa.

Pelin sääntöjen mukaisesti välillä joutuu malttamattomana odottamaan laivalle pääsyä yhden heittovuoron ajan. Toisaalta saattaa saada ylimääräisen heittovuoron, koska on kävellyt tosi reippaasti metroasemalle. Huomaamattoman hienovaraista asennekasvatusta.

Voittaja on se, joka ensimmäiseksi ehtii kiertää koko lomareitin ja pääsee onnellisena takaisin kotiin.

Olisipa jo ilta ja päästäisiin porukalla pelaamaan. Hiukan on äiti-ihmiselläkin malttamattomuutta ilmassa - lasten reaktioista riittää iloa varmasti pitkään, he kun eivät vielä tiedä matkasta tai pelistä mitään.

Ystäville :)

2011-02-14T07:08:00.023+02:00

Kun kerran satuttiin innostumaan kuvankäsittelystä, tilattiin ystävänpäiväkortitkin myös itse tehtyinä. Tyttö piirsi uniikin korttimallin, itse lisäsin pohjavärillä pirteyttä ja kevään tuntua. Mustat reunat vielä kontrastiksi, toivotukset mukaan ja valmista tuli.

Todella mainio tapa tehdä kaikille ystäville "itse tehdyt kortit" vähällä vaivalla. Näitä tehdään kyllä jatkossakin!

Sukupuu

2011-02-11T10:14:00.004+02:00

Koulussa on saanut viime aikoina opiskella kuvankäsittelyä. Ja voi miten on ollut hauskaa - kun osasi vähän jo entuudestaan, on ollut kivaa ja helppoa opetella lisää.

Uusimpana tehtävänä oli julisteen suunnittelu. Jotenkin sitä mietti, että olisi kiva tehdä sellainen juliste, jonka voisi ripustaa myös seinälleen. Sukupuuta on tehnyt jo pidempään mieli, joten tässä taidettiin napata kaksi kärpästä samalla huitaisulla.

Suvun valokuvat uuteen uskoon, 50*70 kokoisen taustan päälle. Skannaten, värejä muokaten, leikaten ja liittäen. Tytöt, me miehen kanssa, meidän vanhemmat ja isovanhemmat - sukua suoraan ylenevässä polvessa. Blogikuvasta varmuuden vuoksi peitetty niiden naamat, joilla on vielä mahdollisuus vastustaa kuvansa julkaisua.

Taulun taustalle liimaan aikanani kaikkien kuvissa olevien henkilöiden henkilötiedot, kunhan isovanhempien syntymä- ja kuolinpäivät, toiset nimet, tyttönimet ja muut on muisteltu ja selvitetty. Pieni kipinä sukututkimukseenkin syttyi, kun jäin miettimään omien isovanhempieni vanhempia. Keitä he olivat, milloin elivät ja kuolivat, ja mitä tekivät? Pitäisiköhän ottaa selville?

Hetken harkitsin tilaavani kuvan canvastauluna, mutta kuvan laatu suhteessa taulun hintaan epäilytti. Korvaavana ratkaisuna koko juliste sai viime silauksen kangas-suotimella, joten paperia se on, vaikka läheltä katsottuna pinta mukavan rosoiselta näyttääkin.

Toinen lumilinna

2011-01-30T13:52:00.003+02:00

Sattui niin, isäni oli katsonut Suomi Express -ohjelmaa ja nähnyt siinä, miten pakkaslumesta voi rakentaa linnan. Tutustuttiin videon pätkään kotosalla ja into nousi heti.

Ensin suunnitelmat paperille, sitten pihalle töihin.

Uuden työtuolin pahvipakkaus sattui sopivasti samaan aikaan käsille, ja niin vain rupesi kohoamaan linnan torneja etupihalle.

Kolmen tornin valmistuttua keli vaihtui hetkeksi kesäisemmäksi ja muurit syntyivät suojalumesta muovisia varastolaatikoita apuna käyttäen.

Yhden pakkasyön jälkeen muureihin sahattiin tarpeelliset ikkuna- ja oviaukot, käytiin leikkimökistä astioita ja lippu lainaan ja pidettiin lumilinnan avajaiset - tarjolla kuumaa mehua ja muumipipareita, paikalla kaikki rakennustöihin osallistuneet.

Linnaa vartioiva lumiukkokatras varustettiin lopuksi asiaankuuluvin asein - onhan niillä nyt aika iso vastuu linnan turvallisuudesta.

Talvisia puuhia

2011-01-27T11:09:00.007+02:00

Näkyy olevan suvantovaihe käsitöiden tekemisessä. Pidetään nyt sitten vähän lomaa ja tehdään jotain muuta, joka kiinnostaa: ulkoilua, hiihtoa ja retkeilyä.

Ja mikäs meidän on retkeillessä, kun kaksivuotias Vilppukin kulkee tätä nykyä itse rakennellussa ahkiossa hiihtoretkillä hienosti mukana.

Kaupan pulkka, siihen vanhat sukset korotuspaloineen alle. Sitten aisat ja vetovyö. Ahkion suksiin paaaljon luistoa, itselle saman verran pitoa. Kelin mukaan kyytiläiselle solumuovia, taljaa ja makuupussia lämmikkeeksi ja jo vain mennään.

Toimivuus testattu useaan kertaan käytössä. Pidemmillä reissuilla Vilppu ottaa usein unet kotimatkalla - pulkan kaareva etupää on silloin hyvä päänalunen. Ja kun Liinukin jaksaa hiihtää jo kymmenen kilometrin lenkkejä ajan ja eväiden kanssa, ei meitä pidättele enää mikään. On se vaan hauskaa, kun lapset kasvaa.

Hintaa kulkupelille tuli viitisenkymppiä. Varsin hyvä hinta verrattuna ostoahkioihin ja käyttöaikaa vielä useampi vuosi.

Ja ollaanhan me muutakin tehty: Taannoisina suojalumipäivinä käytiin kiireesti rakentamaan linnaa ja ukkoja, jotta saataisiin nauttia niistä pakkaskelin myötä pitkään. Oi onnea, kun lumiukkoja tehdessä kaivoin esiin rasian, johon syksyllä jemmattiin kiviä. Vähänkös oli helppoa laitella kivistä lumiukoille naamoja ja nappeja.

Ja viimeisenä tämän vuoden ensimmäiset ja ainoat ompelukset: tytöille viirit lumilinnaa koristamaan. Nimi-tekstin kohdalla oikeasti omien tyttäriemme nimet siirtopaperille tulostettuna ja kiinni silitettynä.