Vinttikamarista ja verstaalta

Lämmintä kesää!

2012-05-30T21:20:00.002+03:00

Kolmen kuukauden jälkeen hän ottaa ja ilmaantuu linjoille taas. Vaan ei ole isosta asiasta kyse - on kai pakko ilmoittaa, että olen virallisesti tauolla, kun hiljaiseloa on kestänyt jo kolme kuukautta. Tulevaisuudessa toivon luovempia päiviä, hitaampaa tahtia ja onnistumisen elämyksiä. Näillä näkymin valoa tunnelin päässä olisi syksyllä, kun opinnot toivon mukaan päättyvät.

Väljempää aikataulua odotellassa kyhäsin lasten toivoman linja-autopysäkin takametsän portille. Kyltti on ihan oikeasta kylttitehtaasta, muut tykötarpeet omista jemmoista. Koin huvittuneita hetkiä lapioidessani multaa matkalaukkuun - nähtäväksi jää myös, miten naapurin linja-autokuski suhtautuu pysäkkimerkkiin. Pitääkö pysäkillä pysähtyä, jos ohi pyrkii kottikärryjen kanssa?

Päätän raporttini tällä kertaa näihin kuviin - toivon palaavani luoksenne. Blogit olivat pitkään tärkeä osa elämää ja kaipaan tänne takaisin.

Lemmenlukko

2012-02-29T06:00:00.000+02:00

Yhteistä viisitoistavuotista taivalta on aikojen kuluessa vankistettu niin kihla- ja vihkisormuksilla kuin parilla lapsella ja asuntolainalla.

Vaan vielä keksittiin uutta vuosipäivän kunniaksi. Kyllä vain. Lemmenlukot ovat alkujaan kotoisin Unkarista; nykyään niitä näkyy sankoin joukoin ainakin Tampereen Patosillalla, Helsingissä Katajanokalla ja Tuurissakin jokunen.

Siispä lapset mummolaan ja vandalismin teille.

Siellä se meidän lukko nyt odottaa kavereita. Paikka olisi rauhaisa ja romanttinen - josko joku muukin haluaisi vannoa siellä ikuista rakkauttaan. Toisaalta toivottavaa on, että lukon merkitys ymmärretään oikein: minkä me olemme yhdistäneet, sitä älköön kaupungin puistotyöntekijä erottako.

Keep it simple

2012-02-12T06:00:00.000+02:00

Neulemekkonen isommalle tytölle. Onneksi tällainen villavaate kelpaa kouluunkin - mieluusti näitä pakkastalvena lämmikkeeksi neuloo.

Mekko on neulottu pitkälti omalla mallilla ylhäältä alaspäin. Raglanlevennyksiin katselin varmistusta Drops designin paidan ohjeesta. Vartalo-osan muokkaukset oman mielen mukaan.

Lankana 7 veljestä - kotona olleista jämistä piti tehdä, mutta ei se tuo punainen ihan riittänyt. Nytpähän on taas yksi uusi jämäkerä.

Mummun bad hair day -setit

2012-02-03T07:08:00.000+02:00

Nähtyään minun myssykkäni äitini oli valmis jättämään tilauksen: oli tarvetta saada hattu, joka olisi kevyt ja mukava pitää kauppareissulla silloin, kun tukka sojottaa joka suuntaan.

Ja kerrankin minä olin myötämielinen tilaustöitä kohtaan. Kaiken varalta päätin toimittaa tilauksen tuplana - saattaisihan käydä niinkin, etteivät valitsemani langat olisikaan mieleisiä. Kahdesta vaihtoehdosta voisi ainakin valita sen mieleisemmän.

Syntyi siis myssy ja kauluri.

Lanka: Novita Rose Mohair (väri nro 732)

Menekki: vajaat 2 kerää yhteensä

Puikot: 4 mm, 90 silmukkaa

Myssyn ohje: Wurm (Ravelry linkki) + Jaanamaan Jaanan muokkaukset

Kauluri: Suora tuubi myssyn tyyliin, 80 silmukkaa

Ja vielä toinen myssy ja baktuksenpoika napituksineen.

Lanka: Novita Puro (väri nro 871)

Menekki: vajaat 3 kerää yhteensä

Puikot: 4+5 mm, 90 silmukkaa

Pipon ohje: Wurm (Ravelry-linkki) + Jaanamaan Jaanan muokkaukset

Huivi: Baktus (Ravelry-linkki)

Tilaaja oli tyytyväinen molempiin setteihin - ja tekijä ehkä vielä tyytyväisempi. Mainio tapa lyhentää lapsenhoitotunneista syntynyttä kiitollisuudenvelkaa. Vaihdantatalous kunniaan!

Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain!

2012-02-01T08:30:00.002+02:00

"Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain
hyvää syntymäpäivää toivotan.
Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain
ja paljon onnea vaan.

- - -
Sillä sinulla on syntymäpäivä,

mutta lahjaa ostanut en,

pipo päähäsi olkoon sellainen."

Pipon ohje: Turn a square (Ravelry-linkki)+ käännettävä reuna

Langat: kaksinkertainen Sandness Lanett (väri 3082) + 7 veljestä raita (väri 885)

Puikot 4 mm, silmukoita 100

Tämä aamu aloitettiin Sigin Hyvää syntymäpäivää -kappaleen hengessä. Alkuperäisversion sanoituksia voi kuunnella alta, ei siinä taideta oikeasti lahjoa itse neulotulla pipolla.

Sydänpipo

2012-01-31T12:51:00.001+02:00

Maitokaupassa kiiri huuto: "ÄITIII, osta tätä lankaa! Neulo minulle pipo!"

Pyyntö oli suloinen, joten kassan kautta kotiin. Toivelangan väri sattui täydellisesti yksiin mielihaalarin kanssa. Ja onhan se aika hellyyttävää, kun kolmevuotias kiljuu langan perään. Yleisemmin ne kiljahdukset taitavat osua sinne leluosaston tienoille.

Lanka: 7 veljestä
+ tuntemattoman pinkin langan jämiä

Puikot 3 mm

Silmukoita 90

Peruspipo pikkuhiipalla: alkuun leveä päärme, loppuun kolmen silmukan i-cordia ja vapaavirkkauksella vetäisty pikkusydän. Vuoreksi ohutta fleeceä. Omaa sovellusta koko juttu. Ohjetta katselin sydämen virkkaukseen, vaan sillä hetkellä vapaavirkkaus tuntui rentouttavimmalta vaihtoehdolta.

Pakkaspäivän korut

2012-01-30T11:50:00.001+02:00

Nyt taistellaan kaikin keinoin pakkaspoikaa vastaan. Alle ja ylle villaa - ja päälle vielä kaikkein lämpimimmät korut. Kyllä tarjetaan!

Ekaluokkalainen pyöritteli villapallot ihan itse samalla kun minä puuhastelin lämmikkeitä potkukelkkoihin. Nytpä hänellä on palkintona aherruksesta huopakorut - kukas minulle sellaiset tekisi?

Pyllynlämmikettä

2012-01-26T14:07:00.000+02:00

Potkurin nokkaan tarvittiin lämmikettä. Taljat ja huovat olivat käytössä hankalia - liian isoja ja liukkaita.

Vinttikamarissa puolestaan seisoi laukullinen huovutusvilloja tyhjän panttina. Siispä puuhat käyntiin. Villat kylppäriin, saippuavedet kippoon ja lampaanhajusta nauttimaan.

Hetki hellävaraista käsinhuovutusta, sitten esihuopunut levy rullalle rantamaton sisään ja ees-taas veivaten. Lopuksi vielä pyyheliinaan kiedottuna pyykkikoneeseen. Tuli vahvaa, varmasti lämmittävää huopaa.

Huopa-alustan kiinnitysmekanismit karabiinihaasta, d-renkaasta ja kuminauhasta. Pysyy matkassa mainiosti - helppo ottaa pois reissun jälkeen. Samoilla lämpimillä tikkailtiin myös koristeita kolmen neulan kustannuksella.

Ensimmäinen, isompi istuinalusta kävi harjoitustyöstä; toisena syntyneestä oranssista jo tykätään. Ja kolmatta varmaan kohta pyydetään: perheen pienimmän potkurissa kun ei lämmikettä vielä ole.

Viimeiseen ripsuun

2012-01-23T15:48:00.000+02:00

Matkan varrella sitä sai huomata rakastuneensa. Ei se silmiä särkevän räikeä lanka enää ollutkaan sitä miltä näytti.

Jossain välissä siitä oli tullut houkuttelevan värikästä, pirteää ja kai hitusen verran nostalgistakin. On ne kahdeksankymmentäluvun väriyhdistelmät vielä niin tuoreessa muistissa.

Pipo, lapaset ja sukat 3,5-vuotiaalle

Lanka: Seitsemän Veljestä, väri 822

Yhteismenekki 150g

Lapasissa 32 s, 3mm:n puikot,

sukissa 40 s, 3mm:n puikot,

pipossa 90 s, 4mm:n puikot

Syntyi pipo, joka sai alaosaansa käsinommellun vuorin mikrofleecestä. Ja sitten vielä lapaset. Eriväriset peukunpäät ovat tosi rakkaat.

Ja kun lankaa jäi vielä muutama metri jäljelle, isosisko sai siitä oivaa materiaa sormivirkkaukseensa.

Kaikki lanka käytetty! Ja kaikista tuotoksista tykätään! Kukapa olisi etukäteen arvannut!

Mieluisat

2012-01-20T08:14:00.000+02:00

-Voisikko sinä äiti tehdä minulle uudet, tyttöväriset villasukat?

Hykerryttävä pyyntö kolmevuotiaalta. Mainio mahdollisuus osoittaa rakkautta lasta kohtaan.

-Juu, juu! Tottakai! Odotas, niin lähdetään kaupalle ja saat ihan itse valita mieleisen väristä lankaa.

Lapsen sukat, koko n. 27

Lanka: 7 veljestä

40 silmukkaa

3 mm:n puikot

Kuvittelin saavani puikoille punaista lankaa, tyttöväristä kun sen piti olla. Vaan lapsen rakkaus leimahti Seiskaveikan räikeän raitalangan kohdalla. Itse vielä valitsin varastoista keväänkeltaista sukansuita ja kantapäätä rauhoittamaan.

Vastavalmistuneet sukat ovat nyt ne parhaat - vaan kerästä riittäisi vielä muuhunkin. Mahtaisikohan oma värisilmä kestää samanlaista väri-iloittelua pipossa ja lapasissa?

Jottei talvi tuntuisi

2012-01-19T07:00:00.000+02:00

Omaan käyttöön pipo ja kauluri. Tykkään!

Lanka: Drops Merino Extra Fine, 227g

Pipon ohje: Wurm (Ravelry linkki) + Jaanamaan Jaanan muokkaukset

Kauluri omalla ohjeella myssyä mukaillen.

Toisintolinna

2012-01-16T18:59:00.000+02:00

Torstaiaamuna kolattiin. Perjantainakin kolattiin. Ja niin vain saatiin lauantainakin kolata. Pihaan syntyi jättiläislumikasa - ihanaa, ilmaista materiaa.

Viikonlopun puhdetöinä kasasta syntyi linna.

Oikeutetusti päädyttiin jälleen Olavinlinna-mukaelmaan, ei kai tälle paikalle muuta osaa tehdäkään.

Tekniikka oli muutoin sama kuin viimevuotisessa linnassa (*klik*), mutta tällä kertaa muuritkin syntyivät pakkaslumesta. Pakkaslumen käytöstä linnan rakentamisessa kerrottiin viime vuonna Suomi-Express -ohjelmassa, ja jakso on vieläkin heidän nettisivuillaan nähtävissä (*klik*).

Loppusilaus linnalle annettiin vesiletkulla - vaikka pakkaslumi kovettuu tiivistämällä hyvin, jäätynyt pinta tuo linnalle lisää kulutuskestoa.

Yhteen torniin muokkautui linnan takka, toisesta tuli kirjahylly. Ulkopuolelle lisättiin esikuvan mukaisesti entisajan huussi, tuo pikku-uloke tornin ulkopinnassa oli kaupungin ensimmäinen vesivessa - metrien pudotuksen jälkeen alla kimalteli Saimaan pinta.

Ja sinne kolmanteen torniin lisättiin sähkövalot tietysti. Nyt näkee leikkiä pimeälläkin.

Tontun töitä, osa 5

2011-12-24T07:00:00.000+02:00

Viimeiset tontun puuhat ajastettiin aattoaamun iloksi. Oikeasti tonttu on jo nauttinut vapaistaan tovin. Siellä se näkyy suuntaavan aattoaamun saunaan saamaan koivupuskalla piiskaa.

Viime puuhinaan ennen joulurauhaan laskeutumista tonttu pyöräytti vielä lakit pöllöperheelle. Jospa niistäkin jokaisella olisi nyt lämmin, hyvä olla.

Hyvää joulua teille kaikille! Tavataan ensi vuonna taas!

Tontun töitä, osa 4

2011-12-23T17:00:00.000+02:00

Hahaa! Ei enää riitaa siitä, kuka koristelee piparkakkutalon ja miten!

Kaikille on oma pieni mökki. (Kaavat klik*) Aina vaan yhtä omapäinen äiti saa tehdä just niin kuin tahtoo. Ja sama juttu sen vanhimman tyttären kanssa. Eikä perheen sopuisempien tyyppienkään tarvitse taipua: iskälle ja kuopukselle on niillekin varattu omat talonsa. Ja samoilla mietteillä mentiin kuin viime vuonnakin: kun kerran talot on niin pieniä, niin niitäkin voi tehdä muutaman ylimääräisenkin.

Ou jee. Tykkään. Näin me tehdään jatkossakin.

Sitä paitsi se lauantai, kun koristeltiin taloja yhdessä ja maisteltiin koristeita karkkipäivän nimissä, oli aika onnistunut. Suosittelen.

Tontun töitä, osa 3

2011-12-23T08:00:00.001+02:00

Piti sitä meidänkin ryhtyä valuhommiin.

Helppoa ja hauskaa - ainakin johonkin pisteeseen asti.

Yllättävää oli se, kuinka suuri kuoppa kynttilään syntyi ensimmäisen valukerroksen jälkeen. Etukäteen järkeilin, että kuoppaa ei synny, kun kyllästän sydänlangan jo etukäteen. Eipä.

Malttamattomalle paha rasti odottaa massan jähmettymistä. Ja sitten sulatella taas uutta tavaraa. Ja olisi se maltti vielä saattanut pitääkin, mutta kun hommaa teki keittiön hellalla, niin siinäpä ne kynttilätarvikkeet sitten seisoivat koko päivän, tai kuten meillä, monta päivää.

Jossain vaiheessa jo vannoin, että tähän puuhaan en ryhdy enää ikinä.

Vaan vähän on lievennettävä kantaansa jo nyt: tähän puuhaan ryhdyn vasta sitten, kun voin sulatella massat sähkölevyllä verstaalla. Jähmettykööt siellä sitten ihan rauhassa.

Eihän ne irtonaiset sähkölevytkään monta kymppiä maksa. Ehkäpä sillä konstilla saisi tehtyä niitä raitakynttilöitä, jotka nyt jäivät vain haaveeksi, vaikka Liikasen Erkin suojeluksessa tätä hommaa tehtiin.

Tontun töitä, osa 2

2011-12-21T07:00:00.000+02:00

Perinteinen havukranssi valmistui jo pari viikkoa sitten. Koruton, pieni tuohisydän ja säkkikangasrusetti riittivät sitä koristamaan.

Tuohisydämiä mielisin lisää. Polttopuista jo tuohia kiskoin, putsasin, kastelin ja laitoin painojen väliin kuivumaan. Vaan siellä ovat vieläkin - pääsevätköhän kuuseen ollenkaan vai pelkiksi sytykkeiksi vain?

Tontun töitä, osa 1

2011-12-20T06:30:00.000+02:00

Viime aikojen vähäiset kötöstelyt liittyvät kaikki jouluun, joten antaa mennä vain: Tontun töitä -sarjajulkaisu alkaa nyt!

Polkaistiin tiskirättitehdas käyntiin: Liinu piirsi kuvan, mies leikkeli sapluunat ja tytöt tuputtivat. Koko perheen puuhaa! Jopa kolmivuotias sai tästä upeita onnistumisen elämyksiä.

Ne kaksi tärkeintä aikuista, ope ja perhepäivähoitaja, saavat tiskirättien lisänä neulotut villasukat. Arkisia, käytännöllisiä ja itsetehtyjä lahjoja. Toivottavasti myös tykättyjä.

Ps. Kuka muuten osaa vinkata parhaan tiskirättien ostospaikan? Nämä kymmenen ensimmäistä lähtivät matkaan Tampereen messuilta, vaan lisää tekisi mieli...

Käpykoristeita kuuseen

2011-12-05T07:10:00.000+02:00

Vuotuinen visiitti Metsämuseo Luston Joulupuun päivään poiki helpon askarteluidean.

Tonttupajassa tehtiin ensi muutama käpykoriste; kotona sitten muutama kymmen. Juuri tarpeellinen työ helppoon ja nopeaan wau-fiilikseen.

Kannettiin kuusi tupahan

2011-11-30T06:30:00.000+02:00

Kolme vuotta sitten iloitsin, kun sain valmiiksi tyttöjen joulukalenterin.

Pari vuotta sillä mentiin. Vaan viime vuonna jo kiristeltiin hampaita ja venyteltiin hermoja. Tämän vuoden syyskuussa tytöistä isompi ilmoitti: "saatte kyllä tehdä Vilpulle oman joulukalenterin. Minä EN KESTÄ, kun se kiskoo ja etuilee eikä odota vuoroaan".

Tuumasta toimeen. Kivan kuusen kuva suuremmaksi ja Autocadillä A4-kokoisiksi paloiksi. Kohdistusmerkit paikoilleen ja kaavaa kokoamaan. Suurkuvatulostin olisi ollut kova sana - vaan konstit kyllä keksittiin ilmankin.

Koivuvanerikauppojen jälkeen lompakko huusi tyhjyttään. Uskokaa pois: ei ne kaupan joulukalenterit kalliita ole. Ei ainakaan, jos mietitään, mitä ensiluokkainen koivuvaneri maksaa.

Tapit paikoilleen, maalit pintaan ja ompelukone käyntiin.

Kalenteri nieli paitsi rahaa myös aikaa. Sujuvasti uskottelen lapsille: mitä pidempään valmistus kestää, sitä enemmän työhön sitoutuu rakkautta. Salaa mielessäni mietin vain - olisiko lapsi onnellisempi läsnäolevasta vanhemmasta ja tuikitavallisesta kaupan kalenterista.

Vaan lopussa kuusi seisoo. Onni ja ilo on mittaamaton. Vielä yksi yö, ja sitten saa kurkata, mitä tonttu on tuonut.

Marraskuu on lapaskuu

2011-11-28T21:28:00.001+02:00

Osallistuin marraskuiseen tumpputupaan, jonka aikana ehdin taltuttaa esikoisen akuuttia lapaspulaa parilla lapasparilla.

Purolapaset.

Ja seiskaveikkaset.

Lapasista on kiittäminen appivanhempia, jotka ystävällisesti katsoivat jälkikasvumme perään, kun hummasimme pari päivää Tampereella Kädentaidot-messuilla. Automatkoilla puikot kävivät, vaan perillä sentään tehtiin ihan jotain muuta.

Tumpputuvan kolmantena parina vielä kummipojan siililapaset oman tytön esittämänä.

Nappiketju

2011-11-24T06:30:00.000+02:00

Kun täyspäiväinen opiskelija leikkii oman toimensa ohella täyspäiväistä ansiotyöläistä, vaikutukset näkyvät. Blogi hiljenee ja silmäpussit syvenevät.

Vaan niin syvissä vesissä ei vielä seilata, etteikö jotain syntyisi.

Jos ei muuta, niin ketju niille työpaikan avaimille. Pikavirkkuu: mustaa puuvillalankaa ja nappilaatikon aarteita. Hyvä mieli.

Siihen aikaan kun isä lampun osti.

2011-11-15T07:00:00.000+02:00

Kolmen vuoden asumisen jälkeen ymmärrettiin, että leikkimökissä tarvitaan sähköä. Pikkupakkasen pelästyttämänä maakaapelia kaivettiinkin sitten urakalla pitkin pimeitä iltoja.

Vaan nyt on mökissä sähköt: ulkovalo, sisävalo ja pistorasia. Ja mitäs sinne sitten laittelemaan?

Noh, joulua tietysti. Tunnelma vei mukanaan ja pian tulivat tontut ikkunoihin, puuro kattilaan ja jälkkäriksi torttuja ja pipareita. Kuusi ja lahjapaketit on luvattu myös - niiden kanssa taidetaan vain odotella edes ekaan adventtiin.

Neulemekkonen

2011-11-14T06:30:00.000+02:00

Neulemekkonen omalla mallilla ekaluokkalaiselle, koko n. 134cm. Alhaalta ylös tikutellen, yhtenä kappaleena ilman ommeltavia saumoja. Hihan silmukat poimittu kädentieltä.

Edellinen neulemekko on saanut suuren suosion - saapa nähdä, tuleeko tästä yhtä mieluisa.

Lankana Drops Merino Extra Fine - menekki 263 grammaa.

Laatikko

2011-11-08T23:09:00.000+02:00

Lapsi palasi askartelukerhosta ikionnellisena. Tällä kerralla oli valmistettu laatikko. Ja kun kerran ohje oli hyvässä muistissa, kotona kaivettiin välittömästi esiin pahvia ja jatkettiin samoja puuhia.

Itse seurailin sivusta ja mietin käyttökohteita laatikoille: pienille yllätyksille ja joulumuistamisille nuo ainakin sopisivat.

BellaQ:n blogista (linkki) löytyy samaisen laatikon selkeä, kuvallinen ohje - päästäänpähän askartelemaan mekin, joita ei ei enää koulun askartelukerhoon huolita.

Siilitilaus

2011-11-05T23:00:00.000+02:00

Siililapasten debyytti koulun pihassa toi mukanaan tilausten tulvan: "Voisiko se sinun äitisi tehdä meillekin siilit?" kysyttiin.

Vaan ei taida aika riittää puolen koulun vaatettamiseen. Onneksi sentään yhdet kaverisynttärit ja lapastoive sattuivat sopivasti lähekkäin.

Nyt sopii lahjoa lapsen kaveria pehmeällä paketilla. Aika mahtava juttu, että itseneulotut lapaset ovat toivelistan kärjessä.

Ja vielä nöyrimmät kiitokset kaikista ihanista lintulautajutteluista. Parin päivän ihmettelyn jälkeen ravintola alkoi pyöriä vauhdilla, ja nyt on huisketta. Asiakaskunta koostuu pääosin talijusseista, mutta pari sinitinttiä sentään mahtuu niiden joukkoon.

Frakkipukuisille asiakkaille annetaan äkkilähdöt ja hömötinttejä kaipaillaan. Eivätköhän ne viihdy täällä taajamassa? Komentavaa tsii-tsii -ääntä tarvittaisiin, ei täällä hommat muuten etene.