29. helmikuuta 2012

Lemmenlukko

Yhteistä viisitoistavuotista taivalta on aikojen kuluessa vankistettu niin kihla- ja vihkisormuksilla kuin parilla lapsella ja asuntolainalla.


Vaan vielä keksittiin uutta vuosipäivän kunniaksi. Kyllä vain. Lemmenlukot ovat alkujaan kotoisin Unkarista; nykyään niitä näkyy sankoin joukoin ainakin Tampereen PatosillallaHelsingissä Katajanokalla ja Tuurissakin jokunen.


  Siispä lapset mummolaan ja vandalismin teille.


Siellä se meidän lukko nyt odottaa kavereita. Paikka olisi rauhaisa ja romanttinen - josko joku muukin haluaisi vannoa siellä ikuista rakkauttaan. Toisaalta toivottavaa on, että lukon merkitys ymmärretään oikein: minkä me olemme yhdistäneet, sitä älköön kaupungin puistotyöntekijä erottako.

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi vitsi! :) Veiskö ensi kesänä samanlaisen teidän lukon rinnalle, on nimittäin aivan samat nimikirjaimet ja vuosiluku! :)

t.vakkarilukija Savosta

Peurankello kirjoitti...

Hih, niin kiva idea! Käyn kesällä bongaamassa lukkonne!

Enya kirjoitti...

Hauska idea!

Saara kirjoitti...

Pitää käydä bongaamassa teidän lukko joku kerta lenkillä! :) Hauska idea! Meilläkin kihlajaispäivä lähestyy, jospa kävisin laittamassa oman lukon kaveriksi..

NorppaStiina kirjoitti...

Minä kävelen joka päivä sillan yli, jonka kaiteeseen ilmeistyi kaksi lemmenlukkoa heti kun silta oli valmis. Ne ilahduttavat joka päivä vaikka taivaalta sataisi alas mitä. Ihana perinne. Ehkä meidänkin pitää viedä oma lukkomme niiden kahden kaveriksi - tai teidän lukkonne kaveriksi. :)

Hiipu kirjoitti...

Ihana, kun te ymmärsitte asian tärkeyden ;-D Etukäteen vähän pelotti kirjoittaa tällaisesta vandalismistä...

Vakkarilukija Savosta: onpa hauska sattuma! Huisaa olisi, jos samanlainen lukko ilmestyisi sinne viekkoon. Käsialasta sitten vain pitäisi tunnistaa omansa :)

Peurankello - Tervetuloa bongausreissulle, toivotaan, että kesään mennessä siellä olisi jo joku toinenkin lukko.

Enya - Kiitos kehuista, vaan ideasta kuuluu kiitokset sinne jonnekin Unkariin. Itsekin herättiin näkemään nämä lemmenlukot vasta viime syksynä, kun niihin Tampereen Patosillalla tutustuttiin.

Saara - Mikä paljastus! Lenkkeiletkö sinä täällä päin? Olin ihan sijoittanut sinut Joensuun tienoille, vaikka tuo opettajaksi opiskeleminen tietysti epäilytti. Käykääpäs laittamassa lukko sinne viereen kaveriksi, lupaan ihailla niitä molempia aina kun noilla main liikutaan!

NorppaStiina - Taitaa lukoista jäädä hyvä fiilis niin niiden katselijoille kuin laittajillekin. Nyt ihan kokemuspohjalta voin suositella sitä lukon kiinnittämistä. :)

Saara kirjoitti...

Olen monen kaupungin asukki, mutta täälläkin pyörin aina pari päivää viikosta! :) Ja nyt vasta hoksasin, että meilläkin on samat nimikirjaimet S ja V. Hassua. :) Vuosi olisikin sitten eri..

tiinaf kirjoitti...

Osui ja upposi! Meidän rinkulat sormiin juuri noissa maisemissa. Sopisi siis meidänkin lukko tuonne teidän lukon kaveriksi :-)

Sisko kirjoitti...

Kiva kun toteutitte idean! :-) Pitäisköhän meidänkin kiikuttaa lukko tuonne teidän lukon kaveriksi, vaikka sitten joskus kesällä. ;-)

Huikean upeita kuvia nuo eka ja vika.

Hiipu kirjoitti...

Saara - Jaahas, sitten ne opiskelut sijoittuvat ihan oikeaan kaupunkiin :) S ja V on ihan hyvä pari, eikös vain?

tiinaf - Teidän, jos kenen täytyy käydä lukko laittamassa sillan pieleen.

Sisko - Käykäähän laittamassa. Ostat ens kuussa mieleisin, ja sanot, mitä kaiverretaan, niin voidaan kyllä täällä kesää odotellassa värkkäillä teille valmiiksi. Kiitos kuvakehuista myös :)

Heidi kirjoitti...

Tunnustus sinulle blogissani! :)

Paula kirjoitti...

Hih, vaihdoimme kihlat tuolla linnassa, 9½ vuotta sitten.
Pitäisiköhän tuoda lukollenne kaveri 10-vuotiskihlapäivänä...? Matkaa on kyllä n. 350 km suuntaansa. ;o)