30. marraskuuta 2011

Kannettiin kuusi tupahan

 

Kolme vuotta sitten iloitsin, kun sain valmiiksi tyttöjen joulukalenterin.

Pari vuotta sillä mentiin. Vaan viime vuonna jo kiristeltiin hampaita ja venyteltiin hermoja. Tämän vuoden syyskuussa tytöistä isompi ilmoitti: "saatte kyllä tehdä Vilpulle oman joulukalenterin. Minä EN KESTÄ, kun se kiskoo ja etuilee eikä odota vuoroaan".


Tuumasta toimeen. Kivan kuusen kuva suuremmaksi ja Autocadillä A4-kokoisiksi paloiksi. Kohdistusmerkit paikoilleen ja kaavaa kokoamaan. Suurkuvatulostin olisi ollut kova sana  - vaan konstit kyllä keksittiin ilmankin.


Koivuvanerikauppojen jälkeen lompakko huusi tyhjyttään. Uskokaa pois: ei ne kaupan joulukalenterit kalliita ole. Ei ainakaan, jos mietitään, mitä ensiluokkainen koivuvaneri maksaa. 


Tapit paikoilleen, maalit pintaan ja ompelukone käyntiin.


Kalenteri nieli paitsi rahaa myös aikaa. Sujuvasti uskottelen lapsille: mitä pidempään valmistus kestää, sitä enemmän työhön sitoutuu rakkautta. Salaa mielessäni mietin vain - olisiko lapsi onnellisempi läsnäolevasta vanhemmasta ja tuikitavallisesta kaupan kalenterista.


Vaan lopussa kuusi seisoo. Onni ja ilo on mittaamaton. Vielä yksi yö, ja sitten saa kurkata, mitä tonttu on tuonut.

13 kommenttia:

Henni kirjoitti...

Tosi upeat kalenterit! Tulevina jouluina saat sitten vain täyttää kalenteria, joten aikaa riittää silloin enemmän lapsille. Varmasti itse tehty ja täytetty on paljon tärkeämpi. Meillä tytär ilmoitti, että pikkuveljelle pitäisi saada oma kahvimylly tai vastaava, johon "tonttu" tuo yllätykset.

Yöttö kirjoitti...

Mistä idea puiseen joulukalenteriin? Ite tehtiin tuommonen kaksi vuotta sitten ja mietin mistä sain idean tuohon, onko jossakin esikuva vai onko se ihan omani?

Mun Tekemä kirjoitti...

Todella upea kalenteri!

Rva Kepponen kirjoitti...

Upea kuusi. Kun kalenteri on katsottu läpi, niin sittenhän tuon voi vaikka koristella ja nautiskella siitä vielä muutaman päivän lisää.

Hiipu kirjoitti...

Henni - kiitos :) Luulen itsekin, että näistä itsetehdyistä kalentereista jää läpi elämän kantavat muistot. Ainakin itselleni on käynyt niin.

Yöttö - Luulen, että puisen joulukalenteri idea on kohdallani peräisin omasta lapsuudesta. Mulla oli sellainen puinen taulu, jossa oli tapit, joista roikkui pussit. Mun oma oli vain ihan neliskanttinen, niin haluttiin nyt tehdä vähän kivemman muotoinen. Kävin kurkkaamassa nyt sinunkin kalenteriasi. Tosi kivan näköinen sekin.

Mun Tekemä :)

Rva Kepponen - Juu, itsekin katselin kuusta ja mietin, että sitä voisi käyttää ihan sellaisenaan koristeena. Näytti minusta jopa paremmalta ilman pusseja, vihreä sävy tuli paremmin esiin silloin.

Kottby kirjoitti...

Aivan mahtava kuusi! Tuohon vain aattona pallot ja hopeanauhat tilalle. Ei varistele. ;-)

Anonyymi kirjoitti...

HIeno! onko toi kuusen jalka kanssa puuta ja omatekemä?

Hiipu kirjoitti...

Kottby - toi on kyllä hyvä idea. Pikkuruisimmalla tytöllä ei olekaan huoneessaan kuusta, taidetaan aattona raijata tämä yläkertaan.

Anonyymi - on joo puuta sekin, alaosa mäntyliimalevyä ja se pystyosa ihan vain lankusta pyöristelty.

-maria- kirjoitti...

Hienoa! Ja vikasta kuvasta näkee hyvin mittakaavaakin :)

Saara kirjoitti...

Voi että, kun teillä syntyy kaikkea kivaa! :) Laitanpa joulupukille vielä toiveen, jos meillekin ilmestyisi kotiin verstas koneineen päivineen, kiitos!

Jos tuli kalenterista hinnakas, niin ainakin se kestää pitkään! :) Ja tämähän voi sitten siirtä perintönä eteenpäin lastenlapsille! ;D

Ansku kirjoitti...

Hieno kalenteri! Varmasti riittää iloa useammaksikin jouluksi. Koivuvaneri on kyllä hinnoissaan, muutaman levyn just ostin, ja hyvä että en ihan pyörtynyt kun kuulin hinnan.. Pakko vielä sanoa, että aivan upean lintulaudan olitte rakentaneet, parempi kuin esikuvansa! :)

ellu kirjoitti...

Hauska kalenteri!
Iloa moneksi vuodeksi!

Hiipu kirjoitti...

-maria-: Joo, kuusen kokoa on hyvä verrata metriseen kolmevuotiaaseen. Kuusella itsellään taitaa mittaa olla n. 130cm.

Saara: Hyvin ehdit vielä pukille kirjoittamaan :)

Ja tosiaan kalenterista on kyllä iloa vuosikausiksi. Sillä se kai piti tehdäkin, että aikanaan tytöt saavat omat kalenterit muistoiksi mukaansa, kun joskus kotoa lähtevät. Vaan siihen on vielä aikaa niin, että ehditään useammatkin yllätykset keksiä.