Vilpulle pyöräilyasu

Ollaan käyty pyörälenkeillä nyt helteiden aikana melkein joka päivä. Yleensä suunnataan keskustaan, ajalleen pyöräteitä pitkin ja nautitaan. Liinu kulkee peräpyörällä miehen perässä ja Vilppu minun kyydissäni. Molemmat lapset ovat aina koko reissun ajan hyväntuulisia ja miltei huomaamattomia. Uskomaton vapauden tunne: ihan kuin polkisimme miehen kanssa kaksin kuin silloin ennen muinoin nuorina ja rakastuneina. Harmi vain, että tällä kokoonpanolla ei tohdi piipahtaa terassille kylmää siideriä siemailemaan kuten ennen tavattiin tehdä.

Vilpulta puuttui hyvä kuuman kelin pyöräilyasu. En halua pukea vauvalle ihan lyhkäpunttisia pöksyjä tahi t-paitaa, vaikka lämpötila sen sallisikin. Pelottaa, että iho palaa, kun reissut saattavat kestää kaikkiaan pari, kolme tuntia. Siispä ompelemaan - ohut, vaalea pitkähihainen ja -lahkeinen pyöräilyasu oli tarpeen.

Nyt on hyvä nauttia kyydistä -


ja sitten määränpäässä toisenlaisesta kyydistä.



Vilpun tunikan kaava Ottobre 1/2009, Muksis-trikootunika ja legginssit lehdestä 4/2004. Nopsaa ja helppoa ompelua Eurokankaan perustrikoosta.

Murkkupaita

Näitä vaatteita näkyy syntyvän aina vähintään pareittain - ensin hattuja vauvalla; nyt t-paitoja isommalle.

Liinu tykästyi kaapistamme löytyneeseen leikkitorakkaan, hoiti ja hoivasi torakkaansa ja pelotteli tietysti vastaantulijoita sillä. Minä sain idean, kun seurasin tytön puuhia: ötököitä paitaankin!



Henkeä pidätellen olen seurannut Annikan kankaalle loihtimia kuvioita ja halunnut itsekin ryhtyä samaan puuhaan. Teki mieli rynnätä heti ostamaan kaikki mahdolliset kangasvärit itselle ja aloittaa.

Mutta kerrankin tein toisin - kokeilin ensin varovasti sillä kotoa löytyneellä yhdellä kangasvärillä, miten homma onnistuu.


Ja se onnistui! Hiomista tietysti voi painojäljessä olla, mutta tykkäsin hommasta tosi paljon ja tykkään lopputuloksesta myös. Ja niin tykkää Liinukin - tuolla se vilistää pihamaalla kavereiden kanssa murkut pitkin paitaa.


Nyt mua ei pidättele enää mikään - ideaa pukkaa, värit on hankittava ja sitten sitä mennään. Tää on kivaa!

Kiitos ja kumarrus ja kesäinen vilkutus sinne Annikan suuntaan vain. Kiva kun saa muista blogeista ideoita itselleen!

Perusteeppari

Kun kaava on perusjuttu ja kangaskin aika perusjuttu, voi ompelukseen huoletta applikoida jotain kivaa - Aku-kissan ainakin.


Muistattehan Aku-kissan tarinan?





Minusta on ihanaa, kun näiden omien ompelusten Liinu tykkää yhä erilaisemmista vaatteista.

Ehkä osansa on myös sillä, että Liinu ei sitten Vilpun syntymän myötä ole päiväkodissa ollut. Päiväkotiaikoina sosiaalinen paine tuntui pakottavan tytön sinne vaaleanpunaisten prinsessojen maailmaan, jossa kaikilla piti olla kultatossut ja rimpsuhelmat. En paheksu sitä, mutta tykkään siitä, että vihreä äidin tekemä kissapaita voi olla lapselle se ihanin juttu.

Edit: Lisäsin tuohon sivulle tuollaisen kyselyn siitä, miksi sitä itse kukin tekee käsitöitä - niin vaatteita kuin muutakin. Vaihtoehtoja voi valita useamman, jos sovittaisiin niin, että vaikka kaksi, kolme tärkeintä syytä on valittavissa. Ja jos mieleistä syytä ei noista löydy, tuolla kommenttilootassa on aina tilaa ;-)

3+1

Ai että kun harmitti. Vilpun suosikkihattu hävisi. Olen etsinyt kaikki paikat ja kysellyt muutamasta kaupasta ja muusta paikasta, missä on käyty, mutta ei ole hattua löytynyt.

Siispä uutta tekemään. Onneksi pallokangasta oli vielä ripsu, niin sain tehtyä uuden, miltei samanlaisen suosikkihatun.




Sitten syntyi vielä toinenkin hattu. Se on omasta vanhasta topista, jota ei ollut tullut pidettyä.



Kolmas hattu on sekin uusiokankaista, oiskohan tuo vihreä aiemmin palvellut paitana. Taitaisi kaivata jotain koristeita - pitää vähän miettiä, mitä.


Ihanaa, kun kaksoisneulaompeluksetkin alkavat sujua jo hitusen paremmin. Uskallan pian ryhtyä muihinkin trikoo-ompeluksiin kuin näihin hattuharjoituksiin.



Pallotrikoota jäi vielä pieni pala ja Liinu tuntui haikailevan omaa pallohattuaan. Tyttö puhui haluavansa samanlaisen kuin Vilpulla, mutta kokemuksesta tiedän, että leuan alta solmittavat hatut aiheuttavat raivokohtauksia. Joten jotain muuta siis, kiitos.

Liinulle Kimperipipon tyylinen lätsä ilman mitään koristuksia.


Tuntuu olevan mieleinen, kun koon saattoi sovittaa tismalleen eikä melkein:

- Tules tänne niin sovitetaan hattua. Onko sopiva?
- Liian löysä!
- Noh, äiti ompelee vähän. - - - Sovitetaas nyt uudestaan?
- Liian löysä!
- Ommellaan sitten vielä vähän. - - - Entäs nyt, miltä tuntuu?
- Tää on hyvä!


Uima-Baby born heitti muuten talviturkkinsa myös jussina, niin kuin me muutkin (tai ainakin me rohkeimmat meidän perheestä).

Juhannusaatto

Aatto oli ja meni, mutta juhannusaattoa on meillä vielä havaittavissa - jos ei muuten niin kankaana tyttöjen mekoissa.

Ostin viime keväänä yhden mallikerran Mika Piiraisen suunnittelemaa Juhannusaatto-kuosia Marimekolta. Ostaessani tuumailin, että teen tästä seinävaatteen rappukäytävään, joka kaipasi väriä pintaansa.

Aikaa kului eikä seinävaatetta syntynyt. Kangaskin alkoi näyttää liian värikkäältä seinävaatteeksi.
Aina aika ajoin katselin kangasta ja mietin, mitä kummaa siitä tekisi. Lasten vaatteisiin kuviot tuntuivat liian isoilta enkä itselleni halunnut mitään noin värikästä.

Mutta sitten Marimekko julkaisi kuvia tämän vuoden kesävaatteistaan. Ja mitäs siellä näkyikään - minun kangastani. Tosin puuvillasatiinina, jossa kuosiakin on himppu pienennetty, mutta kuitenkin - sama kuosi se on.

Kuvan lähde: Marimekko

Joten kai sitä minäkin, kun kerran muutkin. Tytöille juhannukseksi mekkosia.



Vilpulla helma minimitassa, jotta konttailijan polvet kävisivät mekosta huolimatta. Helmarimpsulla merkitty mekoksi, jos ei muuten tunnistaisi.

Liinulla sen sijaan on pituutta mekossa reilummin, sen verran että mekoksi tai tunikaksi ainakin tunnistaa.


Ja mekkoja pidettiin juhannusaattona tottakai. Keli vain oli sellainen, ettei sietänyt kuin vähän helmoja heilutella muitten vaatteiden alta.

Mekot tehty tällä kertaa samalla kaavalla, mutta rimpsun verran erinäköisethän noista tuli. Vilpulle koossa 80cm ja Liinulle 116 tai sinne päin. Kaava muunneltuna Ottobrestä 1/2005, malli 19, Underdress.

Pikainen munakas

Blogimaailmassa on näkynyt upeita itsetehtyjä ruokia, jotka olisivat varmasti meidänkin Liinulle mieluisia. Munakkaitakin taidokkaasti huovutettuina - ihania yhtä kaikki.

Meidän munakkaat valmistuivat pikaisesti niin kuin oikeatkin. Pari kurvia siksakkia, pikkuinen aplikointi ja olkaa hyvä, käykää pöytään.


Hyvää ruokahalua!

Kesäyökkärit

Ostin sitten sitä Marimekon vaaleansinipohjaista kirahvikangasta taannoiselta tehtaanmyymäläreissulta. Ostin ja jälkeenpäin mietin, että mitähän hitsiä tuosta tekisi. Kangas ei minusta loppujen lopuksi ollutkaan mikään kaunotar, ei ainakaan niin kiva kuin oma musta-sini-turkoosi paitakankaani.

Vaaleansininen väri sen sitten määräsi - uniasuja tytöille. Vilpulle haalari, Liinulle mekko.


Ihan käypäiset. Liinu ei ole sanonut yhtään poikkipuolista sanaa yöpaidastaan ja Vilppu mennä töhöttää uudessa haalarissaan niin kuin ennenkin. Kaipa sitä silloin voi ompelija katsoa onnistuneensa.


Kaksoisneulatikkikään ei enää ratkeile alalangan säätöjen myötä, vaikka sitä kuinka venyttelisi. Kiitokset Marlelle vinkistä! Tulipahan samalla putsattua puolakotelo pölystä, kun kävi siellä ruuveja kääntelemässä. Aiheellinen juttu sekin.


Vilpun haalari Käsityölehden (4/2009) kaavalla, koossa 80 cm; Liinun mekko Juju-lastenvaatekirjasta muunneltu Maatuskamekko, koossa 110-120cm.

Pommoja kesähiuksille

Pieni pätkä lankaa ja virkkuukoukku. Pieni rauhallinen hetki ja kesäiset hiuslenksut tai pommot, niin kuin meillä päin sanotaan, ovat valmiit.


Idea näihin on jalostunut pikkuhiljaa. Kaipa se alkuperäinen ajatus lähti Villapadan ihanista hiuspompuloista, joita postipoika toi meille jokin aika sitten. Niitä on käytetty paljon ja teki mieli tehdä jotain tuollaista itsekin, sillä Liinu koristelee hiuksiaan mieluusti jos jonkinlaisilla rilluttimilla.


Hetken jo tuumailin, että päällystäisin muutamia nappeja ihan sakset, neula ja lankaa -keinolla, mutta sitten kesäinen virkkaushetki päihitti sen.



Tässäpä näitä, kukkasia hiuksiin juhannusta koristamaan. Pari kappaletta Liinulle ja yksi omalle isosiskolle. Siinäpä ne sitten olivatkin, lähisuvun pitkätukkaiset.


Liinun pommojen ohje kirjasta Virkkaa uusvanhaa - 30 viehkeää vintage-ohjetta ja isosiskon hiuskukkanen on tehty Käspaikan vanhalla ohjeella.


Ja se pommo-nimitys on peräisin Liinun taaperoajoilta. En tiedä, oliko pommo alunperin hiuslenksu vai poninhäntä, mutta nyttemmin se on vakiintunut tarkoittamaan hiuslenksua. Hyvä sana käytössä, lyhyt ja näppärä lausua ja meillä jo niin vakiintunut, ettei aina meinaa muistaa, että loppujen lopuksi pommo-sana ei ole mikään oikea sana.

Kiikaripussi

Liinu sai omat kiikarit. Lidlistä tietenkin. Appiukolla on tapana perustella Lidl-ostojaan sanoen: "Ei saksalainen paskaa myy" ja me uskotaan ja mennään appiukon jalanjäljissä ostoille mekin.

Tai sitten ei. Yllättävän harvoin tulee tuosta kaupasta mitään ostettua. Tällä kertaa tarjolla oli kuitenkin sopivasti lasten kiikarit, jotka tahdottiin meille kiljuen.

Mutta kiikareiden mukana tuli vain pelkkä rannelenkki, ei kaulanauhaa lainkaan. Kaulanauha piti kuitenkin saada ja kun kerran ompelemaan ryhdyttiin, syntyi pussikin siinä samalla.


Näyttää pikkulaukulta mutta pitää sisällään kiikarit.



Jospa sitä lähtisi vaikka lintuja tiirailemaan. Ja jos ei muita lintuja näy, ainakin kassin kyljestä saa yhden rastin havaintopäiväkirjaan. Punakinttutintti havaittu (x).

Bottnan paloista

Hyr- hyr, kylmää olisi ellei uunia lämmittäisi. Kauniit kesäpäivät ovat enää muisto vain.

Kaapissa oli jämäpalan jämät Marimekon Bottna-kankaasta. Juuri oikea määrä kivaa kangasta Vilpun hattuun!

(Kuva: Marimekko)

Nyt meillä päin nautitaan kesäsateesta ja lämpimästä uuninkupeesta.


Ommellaan ja odotellaan oikeaa kesää.

Ja välillä tuumaillaan vakavina tätä isoa ja ihmeellista maailmaa.