4. marraskuuta 2012

Huippu-pyörä

Jo keväällä tytöistä isompi huokaili uuden pyörän perään. Jopoa ja muita vastaavia kaupoilla sitten mallailtiin, mutta ihan muunlaiseen pyörään päädyttiin. Kakkosluokkalaiselle kaupan jopot olivat meistä vielä liian isoja.


Vaan syksypuolella sitten ymmärrettiin: vanhat jopo-tyyliset pyörät ovat hitusen pienempiä. Runko on matalampi ja renkaat pari tuumaa pienemmät. Siispä vanha pyöränraato kotiin ja osiksi.


Tyttöä projekti epäilytti kovin. Ei meillä aikuisilla kuulemma kuitenkaan olisi aikaa laittaa pyörää kuntoon. Pyörän ruosteet kauhistuttivat ja tyttö itkeskeli epätoivon partaalla: "Varmaan ne tekevät minulle ihan kamalan pyörän, jolla minun on sitten pakko ajaa."


Pyörän valmistuttua hymy on yltänyt korvasta korvaan. Kevääksi alunperin luvattin, mutta valmista tuli ennen aikojaan. Kymmenen kilometrin koeajolenkki sujui iloisella mielellä koleasta kelistä huolimatta. 
  

Alkujaan pyörä on norjalainen Ögland Kombi. Mieluusti oltaisiin säilytetty pyörän vanhaa henkeä, mutta asiakas saneli ehdot. Uuden näköinen siitä piti tulla ja tulikin. Kokonaan uutta pyörässä ovat vanteet, renkaat, satula, heijastimet, polkimet, lukko ja merkki. Teippaukset ideoitiin ja mallailtiin yhdessä lapsen kanssa ja tulostutettiin ihan oikeassa kylttifirmassa.


 Alkuperäisen pyörän kuntoa ei voi kehua, joten ehkä uudistus oli paikallaan.



Hiekkapuhallus kotinikkarin konstein helpotti projektia huomattavasti. Kun rungon sai puhtaaksi, ei tarvinnut enää kuin suihkia pohja- ja pintamaalia, putsata laakereita ja laittaa pyörä läjään. Aika kiva projekti.


24. lokakuuta 2012

Pikainen Halloween-vinkki...

Olen aina ajatellut, että mitä me nyt mitään Halloweeniä... Turha amerikkalainen juhla... Vaan aika helposti kääntyy se kelkka näköjään minullakin.Ei tarvita kuin yksi innokas lapsi ja yksi höveli äiti, ja jo muuttuu ajatus: "Jos minä nyt ihan vain tuon noidan hatun ostaisin..."

Ei se kuulkaa siihen pysähdy, jos tälle tielle lähdetään. Yht'äkkiä onkin täydet juhlavalmistelut käynnissä. Kutsuja väännetään, lepakoita askarrellaan ja yököttäviä ruokalajeja listataan.



Vaan vinkiksi teille muille, mahdollisesti samaan tilanteeseen joutuneille tai joutuville: helppo ja nopea Halloween-lyhty syntyy, kun silkkipaperin kieraisee lasipurkin ympärille ja liimaa päälle mustat pahvihampaat ja -silmät. Ja mikä parasta - lyhdyt voi purkaa juhlien jälkeen vähintään yhtä nopeasti kuin ne syntyivätkin.


22. lokakuuta 2012

Talviasetelmia

  Tänä vuonna talviset kukka-asetelmat aseteltiin
- emalivatiin, joka on peräisin isosiskoni vauva-ajoilta, vuoden 1974 äitiyspakkauksesta.


 - kirpputorilta kotiutettuun 50-luvun polkupyörään, joka näyttäytyi jo kertaalleen loppukesän asussaan.


- ja äidinäitini puiseen taikinatiinuun, josta kerroin hitusen enemmän niinä aikoina, kun tiinu siirtyi omistukseeni.
 
Vanhoissa esineissä on sitä jotakin. Menneisyys, sielu ja tarina nyt ainakin - estetiikasta puhumattakaan.

20. lokakuuta 2012

Puhelimelle pussukka

Älypuhelin sai odottaa suojaansa aika pitkään. Onneksi sentään säilyi ehjänä tähän asti.


Ensin ostin valmiin, valkoisen suojuksen - sitten virkkasin-värkkäsin siihen mieleisen päällyksen.

Kyllä meidän nyt kelpaa: puhelimella on hyvä olla ja minulla silmä lepää.


3. lokakuuta 2012

Huivi


Hartioille lämmikettä. Kaksi kerää seiskaveikkaa ja vitosen puikot. Mallineule Ullan Ruisrouheesta rivejä 1-8 toistaen.

 

25. syyskuuta 2012

Alkusyksyn viileyteen


Joku vinkkasi blogissaan sanoin ja kuvin kädenlämmittäjien ohjeesta ja värityksestä. Kiitos ja kumarrus  inspiroinnista sinne jonnekin! Nyt minullakin on tällaiset!


Jospa sitä näiden avulla pärjäisi alkusyksyn viileät kelit. Talvellahan tumput sitten sopivat vaikka sisäkäyttöön, jos tulee oikein vetoisissa kamareissa luuhattua.

23. syyskuuta 2012

Lämmikettä jokaiselle


On sitä meilläkin päin jo talveen varauduttu...


Neuloin lämmikettä työpaikan kynille, kirjeveitsille ja klemmareille. Pysyy ainakin musteet juoksevina ja klemmarit taipuisina, vaikka miten pakkanen paukkuisi.



Tarvikkeina langanloppuja, säilykepurkkeja, spraymaalia ja sisäpohjaan pehmusteeksi solumuovia.

8. syyskuuta 2012

Uusi keittiö


Aiemmin tuunailtiin keittiö leikkimökkiin; nyt tarvittiin keittiötä pienimmäisen huoneeseen. Seinähyllykön kohdalla päästiin pelkällä maalauksella: mummulan vanha maustehylly oli kuin tehty astiahyllyksi. 

Kierrätyskeskuksesta ostettu vanha tv-taso, 10 €, vaati sen sijaan vähän isomman uudistuksen - maalia, jalkoja, peltinen kulho ja kaksiotehana. 
 

Kaapin ovi mietitytti ensin, mutta yön yli nukkuessa sen käyttötarkoitus selvisi. Lähdettiin shoppailemaan elektroniikkaromun keräyspisteeseen ja ostettiin vanha upo-kyltti jääkaapin merkiksi.

 

Hellaksi hankittiin tällä kertaa Brion Hello Kitty -hella, jonka väreihin muuta keittiötä oli hyvä mätsäillä.


7. syyskuuta 2012

Pyörävanhus

Satuttiin kohtaamaan pyörävanhus, jonka sulokkuus hurmasi heti. Ihanasti ruostetta, ihanasti sielukkuutta - juuri sopiva meidän pihaan.


Kukkalaatikko nikkaroitiin jämäpuista ja liekitettiin vanhan oloiseksi. Viimesilaus tehtiin sävytyllä puuöljyllä. Osansa liekistä sai myös kaupan lyhty, jota näin säädettiin sattuvamman sävyiseksi.

5. syyskuuta 2012

Syksy on tullut...



Syksyiseen tapaan neulepuikot on kaiveltu esille ja ensimmäinen kylmäkinttu sukitettu. Tästäpä tämä taas alkaa.


Neljävuotiaan varmalla maulla valittu väri. Tykätään molemmat.


Lanka: 7 veljestä
Puikot: 3 mm:n pyöröpuikko, 
magic loop -tekniikka varresta aloittaen. 
Varren rimpsut virkattu lopuksi.
Koko:  n. 27
Silmukoita: 36 s.

30. toukokuuta 2012

Lämmintä kesää!

Kolmen kuukauden jälkeen hän ottaa ja ilmaantuu linjoille taas. Vaan ei ole isosta asiasta kyse - on kai pakko ilmoittaa, että olen virallisesti tauolla, kun hiljaiseloa on kestänyt jo kolme kuukautta. Tulevaisuudessa toivon luovempia päiviä, hitaampaa tahtia ja onnistumisen elämyksiä. Näillä näkymin valoa tunnelin päässä olisi syksyllä, kun opinnot toivon mukaan päättyvät.


Väljempää aikataulua odotellassa kyhäsin lasten toivoman linja-autopysäkin takametsän portille. Kyltti on ihan oikeasta kylttitehtaasta, muut tykötarpeet omista jemmoista. Koin huvittuneita hetkiä lapioidessani multaa matkalaukkuun - nähtäväksi jää myös, miten naapurin linja-autokuski suhtautuu pysäkkimerkkiin. Pitääkö pysäkillä pysähtyä, jos ohi pyrkii kottikärryjen kanssa?


Päätän raporttini tällä kertaa näihin kuviin - toivon palaavani luoksenne. Blogit olivat pitkään tärkeä osa elämää ja kaipaan tänne takaisin.

29. helmikuuta 2012

Lemmenlukko

Yhteistä viisitoistavuotista taivalta on aikojen kuluessa vankistettu niin kihla- ja vihkisormuksilla kuin parilla lapsella ja asuntolainalla.


Vaan vielä keksittiin uutta vuosipäivän kunniaksi. Kyllä vain. Lemmenlukot ovat alkujaan kotoisin Unkarista; nykyään niitä näkyy sankoin joukoin ainakin Tampereen PatosillallaHelsingissä Katajanokalla ja Tuurissakin jokunen.


  Siispä lapset mummolaan ja vandalismin teille.


Siellä se meidän lukko nyt odottaa kavereita. Paikka olisi rauhaisa ja romanttinen - josko joku muukin haluaisi vannoa siellä ikuista rakkauttaan. Toisaalta toivottavaa on, että lukon merkitys ymmärretään oikein: minkä me olemme yhdistäneet, sitä älköön kaupungin puistotyöntekijä erottako.

 

Edit: Ei käynyt puistotyöntekijöille meidän rakkaudentunnustuksemme. Vain pari viikkoa, ja lukko oli poissa. Vaan odottakaahan vain: tänne on tulossa paljon uusia siltoja... Jospa jonain päivänä löytäisimme vielä sopivamman paikan...

12. helmikuuta 2012

Keep it simple


Neulemekkonen isommalle tytölle. Onneksi tällainen villavaate kelpaa kouluunkin  - mieluusti näitä pakkastalvena lämmikkeeksi neuloo.


Mekko on neulottu pitkälti omalla mallilla ylhäältä alaspäin. Raglanlevennyksiin katselin varmistusta  Drops designin paidan ohjeesta. Vartalo-osan muokkaukset oman mielen mukaan.

Lankana 7 veljestä - kotona olleista jämistä piti tehdä, mutta ei se tuo punainen ihan riittänyt. Nytpähän on taas yksi uusi jämäkerä.

3. helmikuuta 2012

Mummun bad hair day -setit

Nähtyään minun myssykkäni äitini oli valmis jättämään tilauksen: oli tarvetta saada hattu, joka olisi kevyt ja mukava pitää kauppareissulla silloin, kun tukka sojottaa joka suuntaan.

Ja kerrankin minä olin myötämielinen tilaustöitä kohtaan. Kaiken varalta päätin toimittaa tilauksen tuplana - saattaisihan käydä niinkin, etteivät valitsemani langat olisikaan mieleisiä. Kahdesta vaihtoehdosta voisi ainakin valita sen mieleisemmän.

Syntyi siis myssy ja kauluri.

 Lanka: Novita Rose Mohair (väri nro 732)
Menekki: vajaat 2 kerää yhteensä
Puikot: 4 mm, 90 silmukkaa
Kauluri: Suora tuubi myssyn tyyliin, 80 silmukkaa


Ja vielä toinen myssy ja baktuksenpoika napituksineen.  

  Lanka: Novita Puro (väri nro 871)
Menekki: vajaat 3 kerää yhteensä
Puikot: 4+5 mm, 90 silmukkaa
Huivi: Baktus (Ravelry-linkki)


Tilaaja oli tyytyväinen molempiin setteihin - ja tekijä ehkä vielä tyytyväisempi. Mainio tapa lyhentää lapsenhoitotunneista syntynyttä kiitollisuudenvelkaa. Vaihdantatalous kunniaan!

31. tammikuuta 2012

Sydänpipo

Maitokaupassa kiiri huuto: "ÄITIII, osta tätä lankaa! Neulo minulle pipo!"

Pyyntö oli suloinen, joten kassan kautta kotiin. Toivelangan väri sattui täydellisesti yksiin mielihaalarin kanssa. Ja onhan se aika hellyyttävää, kun kolmevuotias kiljuu langan perään. Yleisemmin ne kiljahdukset taitavat osua sinne leluosaston tienoille.

Lanka: 7 veljestä 
+ tuntemattoman pinkin langan jämiä
Puikot 3 mm
Silmukoita 90

Peruspipo pikkuhiipalla: alkuun leveä päärme, loppuun kolmen silmukan i-cordia ja vapaavirkkauksella vetäisty pikkusydän. Vuoreksi ohutta fleeceä. Omaa sovellusta koko juttu. Ohjetta katselin sydämen virkkaukseen, vaan sillä hetkellä vapaavirkkaus tuntui rentouttavimmalta vaihtoehdolta.